Navigoiminen

Merikarttoja voi ostaa Karttakeskuksesta ja sen jälleenmyyjiltä, kirjakaupoista ja alan liikkeistä. Veneilijälle soveltuvat parhaiten 1:50 000 –mittakaavaiset karttasarjat. Yksilehtiset rannikko- ja sisävesikartat soveltuvat myös hyvin veneilykäyttöön. Avomeripurjehdukseen ja reittisuunnitteluun soveltuvat yleiskartat, joiden mittakaava on 1:100 000 – 1:500 000. Hyödyllistä tietoa mm. merikartoista ja väylistä löytyy osoitteesta www.traficom.fi/fi/merikartat.

Karttasarjat uusitaan 2-3 vuoden välein. Karttakorjaukset, jotka tehdään painosten välillä ja joilla katsotaan olevan merkitystä veneilyn kannalta, kootaan Traficomin sivulle https://www.traficom.fi/fi/asioi-kanssamme/tiedonantoja-merenkulkijoille

Merikartalta matka on käytännöllistä mitata meripeninkulmina. Meripeninkulma on metreinä noin 1852 metriä. Merikartan vasemmassa tai oikeassa laidassa olevalta asteikolta saadaan mitta-asteikko matkan mittaamiseksi meripeninkulmina (kuva).

Nopeuden yksikkönä käytetään solmua eli meripeninkulmaa tunnissa. Jos veneen nopeus on 6 solmua, tarkoittaa tämä sitä, että vene kulkee 6 meripeninkulman matkan yhdessä tunnissa.

Matkaa, aikaa ja nopeutta käsiteltäessä jokin näistä on laskettavissa seuraavista kaavoista, kun kaksi muuta suuretta tunnetaan:

• matka = nopeus x aika
• nopeus = matka / aika
• aika = matka / nopeus

 

Edellä olevissa kaavioissa matka ilmoitetaan meripeninkulmina, nopeus solmuina ja aika tunteina. Jos aika halutaan ilmoittaa sekunteina – mikä tulee kysymykseen lyhyiden matkojen ja nopeuden mittausten osalta – käytetään seuraavia kaavoja, jolloin aika ilmoitetaan sekunteina, matka meripeninkulmina ja nopeus solmuina.

• matka = nopeus x aika / 3600
• nopeus = matka x 3600 / aika
• aika = matka x 3600 / nopeus

 

Veneen likimääräisen nopeuden selvittämiseksi voit käyttää ns. parraslokausta. Veneen partaasta mitataan jokin väli metreinä ja katsotaan, montako sekuntia kestää kun veneestä veteen pudotettu merkki kulkee partaaseen mitatun matkan.

Nopeus saadaan kaavasta:

• nopeus (solmuina) = 2 x mitattu matka (metreinä) / aika (sekunteina)
• esimerkki: 2 x 6 m / 4 s  = 3 solmua

​

Kompassin käyttö

Kompassin käyttökelpoisuus vesillä liikkumisen ja suunnistamisen apuvälineenä riippuu oleellisesti siitä, tunnetko kompassin käytön periaatteet ja osaatko soveltaa niitä käytäntöön. Pienveneessäkin käsikompassi on tarpeen. Vaikka veneily on enimmäkseen päivällä liikkumista tutuilla kotivesillä, saattaa esimerkiksi äkillinen sumu yllättää. Retkiveneessä, jolla tehdään matkoja tuttujen kotivesien ulkopuolelle ja joudutaan kulkemaan pimeän aikana, on kompassi aina välttämätön merenkulun apuväline. Tällöin on luonnollisesti tunnettava kompassin käyttö.

Kompassiin vaikuttavat maan magneettisuuden ohella myös veneen rautaosien ja sähkölaitteiden aiheuttamat magneettikentät. Kun kartalta määrätään kahden pisteen välinen suunta eli tosisuunta, on tähän suuntaan välttämättä tehtävä maapallon ja veneen magneettisuuden aiheuttamat korjaukset, jotta kompassin avulla pystyttäisiin kulkemaan haluttua suuntaa.

 

Suunnan määrääminen kartalta

Merikartalla suunnat luetaan siten, että koko näköpiiri jaetaan 360 asteeseen. Pohjoisen suunta on 0° tai 360°, idän 90°, etelän 180° ja lännen 270°. Kahden pisteen välinen tosisuunta (TS) määrätään kartalta siten, että astelevyllä mitataan kulma, jonka suunta muodostaa kartan pohjois-eteläsuunnan kanssa. Astelevyllä on kaksi asteikkoa, joilta näkee sekä halutun suunnan että tälle suunnalle vastakkaisen suunnan asteluvun.

 

Kompassisuunnan laskeminen

Kompassisuuntaa laskettaessa on otettava huomioon sekä maapallon magneettisuuden aiheuttama poikkeama eli eranto ja aluksen magneettisuuden aiheuttama poikkeama eli eksymä.

Eranto on ilmoitettu merikartan erantoruusussa joko siten, että ilmoitetaan asteluku ja etumerkki erannolle tai asteluku ja selvitys onko poikkeama itään vai länteen. Jos poikkeama on itään, eranto on plus-merkkinen, jos taas länteen, eranto on miinus-merkkinen. Lisäksi ilmoitetaan vuosi, jolloin eranto on määrätty sekä se kuinka paljon eranto vuosittain muuttuu. Vuotuinen muutos annetaan minuuteissa. Yksi minuutti on noin 0,0167 astetta eli 60 minuuttia on yksi aste. Eranto vaihtelee siis riippuen siitä, missä päin rannikkoa ollaan.

Esimerkki:

Eranto 7,1° (+6’) 2010. Vuoden 2010 eranto on siis +7,1° eli poikkeama on itään ja vuotuinen muutos on +6’ eli +0,1°. Tämän perusteella eranto vuonna 2019 samalla vesialueella olisi +8,0°. 

Eksymä, sen suuruus asteina ja poikkeaman suunta riippuvat veneen rautaosien ja sähkölaitteiden aiheuttamista magneettikentistä ja näiden kenttien voimakkuudesta. Eksymän suuruus ja suunta veneen eri kulkusuunnilla on tarkistettava, muuten kompassi on epäluotettava.

Eksymistä laaditaan eksymätaulukko tai eksymäkäyrä. Se ilmoittaa kuinka paljon kompassin poikkeama on kullakin eri kompassisuunnalla tämän suunnan mukaisesta magneettisuunnasta (MS) eli siitä suunnasta, jonka tosisuunta muodostaa magneettisen pohjois-eteläsuunnan kanssa.

Eksymätaulukon tai -käyrän laadinta on syytä tehdä kokeneen ja asiantuntevan veneilijän kanssa.

 

Suuntien laskeminen

Veneilijän tulee osata laskea kompassisuunta kun tosisuunta, eranto ja eksymä tunnetaan sekä vastaavasti tosisuunta, kun kompassisuunta, eksymä ja eranto tunnetaan.

Eksymän ja erannon etumerkkien huomioon ottaminen laskuissa:
Kun lasketaan tosisuunnasta kompassisuuntaan, vaihdetaan sekä eksymä että eranto vastakkaismerkkisiksi.Kun lasketaan kompassisuunnasta tosisuuntaan, sekä eksymän että erannon merkki säilyvät sellaisenaan.

Esimerkki:

Tosisuunta on 142° ja kartan erantoruususta määrätty eranto +4,2°. Eksymä saadaan eksymätaulukosta magneettisuunnan mukaan. Eksymä -12°. Kompassisuunta lasketaan seuraavasti:

TS            142,0°
eranto        -4,2°
MS           137,8°
eksymä   +12,0°
KS            149,8° ≈ 150°

Esimerkki:

Aluksen kompassisuunta on 218°, tätä vastaava eksymä +7° ja eranto +4,2°. Tosisuunta lasketaan seuraavasti:

KS            218,0°
eksymä     +7,0°
MS           225,0°
eranto       +4,2°
TS            229,2°≈ 230°

Tavallista venekompassia käytettäessä astelukujen määrääminen kokonaisen asteen tarkkuudella on täysin riittävä. Pienessä veneessä kompassisuuntaa ei kuitenkaan pysty pitämään kuin muutaman asteen tarkkuudella.

Esimerkki veneen eksymäkäyrästä:

Pystyakselilla on magneettisuunnan lukemat. Niitä vastaava eksymän arvo luetaan vaaka-akselilla.
Havainnot, joiden perusteella käyrä laaditaan saattavat olla yksittäistapauksissa epätarkkoja. Kun riittävän suuresta havaintojen määrästä piirretään tasoitettu käyrä, saadaan aluksen eksymästä riittävän tarkka tieto.

Eksymä