Veneen pohjan käsittely ja maalaus

Ajankohtaista

Millä veneen pohja pitäisi maalata? Ja miten vanhat maalikerrokset on järkevintä poistaa? Tämä on toistuva kysymys sekä veneilykaudella että etenkin kauden päättyessä. Syksyllä veneen noston yhteydessä pohjan kunto kannattaa tarkistaa, jolloin mahdolliset korjaukset ehditään tehdä talvikauden kuluessa. 

Veneen pohjan puhdistaminen ja vanhojen maalikerrosten poisto

Lasikuituveneen pohjan hiekkapuhallus ja vanhojen maalikerrosten poisto

Lasikuituveneen pohjaa puhdistetaan Säynätsatamassa puhaltamalla kvartsihiekalla. 

Pohjan puhdistaminen ja maalaaminen tulee eteen useimmiten kahdessa tilanteessa: joko vanhat maalikerrokset alkavat irrota tai pohjassa on havaittu ongelmia, joko osmoosia tai törmäyksestä aiheutuneita vaurioita. 

”Usein lähtökohtana pohjaremontille on paksujen maalikerrosten irtoaminen lohkeillen, vanhemmissa veneissä myös lasikuiturutto – joka tosin on 1990- ja 2000-luvun veneissä jo äärimmäisen harvinaista. Kun vanhat maalikerrokset poistetaan puhaltamalla selviävät myös mahdolliset muut pohjan vauriot”, Antti Saarisalo Rymättylän Ajolanrannan telakalta kertoo.

”Lasikuituveneessä puhallus on helpoin tapa saada mahdolliset huokoset tai rakkulat esille, sillä hiomalla ne jäävät helposti huomiotta”, sanoo Pekka Kosunen Hopeasalmen telakalta. 

Telakoitsijoiden suosima keino maalikerrosten poistoon on puhaltaminen erilaisilla materiaaleilla. Ajolanrannassa ja Hopeasalmen telakalla Helsingissä ja Porvoossa käytetään lasimurskaa, Päijänteen rannalla Säynätsatamassa kvartsihiekkaa.

”Puhallusjälkeä säädetään materiaalista ja pohjan kunnosta riippuen hiekan raekoolla, puhallusetäisyydellä ja puhalluspistoolin kulmalla. Kokemus auttaa työssä, mutta jokainen pohja on erilainen ja oikea puhallusteho on haettava aina työn alkaessa”, Kai Järviö Säynätsatamasta kertoo.

Tämän vuoksi ammattilaiset eivät mielellään tarjoa kiinteähintaista urakkaa: vanhat veneet ovat yksilöitä eikä pohjan puhdistuksen alkaessa ole välttämättä tietoa siitä, mitä alta paljastuu ja paljonko aikaa ja materiaalia työhön kuluu. Siksi tuntityö on yleensä sekä asiakkaalle että palveluntarjoajalle edullisempi vaihtoehto. 

Pelkkään pohjan puhdistamiseen sopivat myös hiekkaa ja lasimurskaa lempeämmät puhallusmateriaalit, kuten sooda ja kuivajää, mutta kovempien aineiden etu on sopivan karhennetun maalauspinnan muodostuminen. 

”Jos pinta on aivan sileä on koko pohja hiottava karkeudeltaan 150–240 paperilla. Sillä rikotaan pinnan rakenne, jotta maalille saadaan hyvä tartunta”, neuvoo Gradian pintakäsittelyalan lehtori Jarmo Talvela.

”Erityisesti alumiini- ja teräsveneet on aina puhallettava, jotta epoksiprimer tarttuu hyvin. Alumiiniveneissä on syytä käyttää lasimurskaa, koska Suomessa hiekassa on pieniä määriä rautaa ja saattaa aiheuttaa alumiinin syöpymistä”, Pekka Kosunen neuvoo. 

Veneen pohjan puhdistus puhaltamalla vaatii aina ympäristöluvan. Myrkkyjä, muovia ja metalleja sisältävä maalijäte on käsiteltävä asianmukaisesti. 

Soodapuhalluksen suosio on vähentynyt myös sen vuoksi, että hieno sooda- ja maalipöly leviää herkästi ympäristöön. Suojaaminen on tosin tärkeä osa työtä työmenetelmästä riippumatta. 

Hiekkapuhallettu gelcoatPuhaltamalla puhdistettu gelcoatpinta on karhea, jolloin epoksimaali tarttuu pintaan hyvin. 

Veneen pohjan maalaaminen

”Upotusrasitukseen tehty kaksikomponenttinen epoksi on oikea ratkaisu vesilinjan alapuolisten osien maalaamiseen olipa kyseessä teräsvene, alumiinivene tai lujitemuovivene”, sanoo Jarmo Talvela. 

Epoksimaalista käytetään usein nimitystä primer, sillä se toimii tartuntaa ja kestoa parantavana pohjamaalina, jos veneessä käytetään merirokon je levän tarttumista ehkäisevää eliönestomaalia. Kaksikomponenttiset epoksiprimerit ovat erittäin kestäviä ja pitkäikäisiä. Vesirajan yläpuolella epoksi liituuntuu, joten valolle alttiissa osissa pintamaalina käytetään kaksikomponenttista, uv-säteilyä hyvin kestävää polyuretaanimaalia. 

”Polyuretaanimaalia ei saa sekoittaa uretaanilakkaan eikä yksikomponenttiseen uretaanilla modifioituun alkydimaaliin”, Talvela huomauttaa. 

Itsekin veneilevä Talvela on alan pitkäaikainen asiantuntija: hän kouluttaa mm. pintakäsittelyn tarkastajia ja toimittaa myös omasta yrityksestään maaleja telakoille. 

Miten monta epoksikerrosta veneen pohjaan on maalattava? Talvelan mukaan käsityövälineillä tarvittavan 250 mikrometrin paksuisen kuivakalvon saa liuotteettomalla epoksilla kolmella maalikerroksella. Hempelin ohjeiden mukaan liuotteellisia maaleja kuten Light Primeria käytettäessä riittävä kalvonpaksuus saavutetaan 3–5 kerroksella, kun ensimmäiseksi kerrokseksi on ensin maalattu ohennettu primerkerros. 

Maalauksen suunnitteluvaiheessa kannattaa varmistaa mikä on veneen todellinen vesilinja kesällä, kun vene on täydessä lastissa. Pohjamaalin yläreunan on ulotuttava todellisesta vesirajasta 5–10 senttiä lähemmäs reelinkiä, jotta epoksi todella suojaa veneen rungon. 

”Korkeapaineruisku sopii ammattimaiseen työhön, siveltimellä tai telalla saa maalattua 80–100 mikrometriä kerralla kuivakalvoa”, Talvela sanoo. 

Talvelalla on maalaamiseen vielä yksi neuvo:

”Uutta epoksikerrosta ei maalata missään tapauksessa nahkealle pinnalle. Jos uusi epoksikerros maalataan nihkeän maalin päälle ei liuotin ehdi haihtua ja maalikerroksia voi irrota. Sen sijaan eliönestomaalin tarttuvuus epoksiin varmistetaan maalaamalla ensimmäinen myrkkymaali nahkealle pinnalle.”

Helsingissä ja Turussa toimivan Leeveneen Joni Leeve neuvoo tekemään eliönestomaalin korjaus- ja paikkamaalaukset mahdollisimman huolellisesti ja harvoin ohuella maalilla, sillä merkittävä syy maalin lohkeiluun ovat liian paksut maalikerrokset. Tärkeää on myös se, että pohja on pesty syksyllä kunnolla makealla vedellä. 

”Jos maalikerroksen alle jää likaa, suolaa tai kosteutta, irtoilevat kerrokset myöhemmin”, Leeve sanoo. 

Sisävesillä myrkkymaaleja ei saa käyttää ja useimmat veneilijät pärjäävät hyvin pelkällä epoksimaalilla. Jos sisävesillä halutaan käyttää eliönestomaalia ovat hyviä vaihtoehtoja esimerkiksi uuden sukupolven myrkyttömät Silic One ja Seaboost Overdrive. 

Miksi lasikuituveneen pohja pitää maalata?

Teräsveneessä epoksimaali toimii korroosiosuojana, mutta kaipaako lasikuituvene ylimääräisiä maalikerroksia? Veneenrakennuksessa yleisesti käyttettävät polyesteripohjaiset laminointihartsit ja gelcoatit eivät ole täysin vedenpitäviä, vaan kovettuneen hartsin läpi pääsee hitaasti vettä. 

Tämä polyesterihartsien ominaisuus johtaa pahimmassa tapauksessa osmoosiin, jota kutsutaan myös lasikuiturutoksi. Se alkaa laminaatin sisällä tai laminaatin ja gelcoatin välissä olevista pienistä huokosista, joissa on hartsin komponentteja kuten vesiliukoisia glykoleita, happoja ja metallisuoloja. Gelcoat ja polyesterilaminaatti toimivat rakenteessa puoliläpäisevänä kalvona, jonka läpi vesimolekyylit kulkeutuvat huokosiin ja pyrkivät pitoisuudeltaan väkevämpiin rakenteen huokosiin. Vähitellen tämä johtaa paineen kasvuun ja osmoosikupliin. Prosessi ruokkii itseään ja johtaa laminaatin vahingoittumiseen. 

Kaksikomponenttisella epoksiprimerilla maalattu lasikuituveneen pohja

Sisävesillä liikkuvan lasikuituveneen pohja jää epoksipintaiseksi, sillä kesän aikana kertyvä vähäinen levä on helppo pestä syksyllä painepesurilla tai harjalla. Epoksin päälle voidaan myös maalata biosiditön eliönestomaali.  

Kaksikomponenttinen epoksimaali muodostaa veneen pohjaan vedenpitävän kalvon ja toimii myös tartuntapohjamaalina seuraaville maalikerroksille, merellä myös eliönestomaaleille. Osmoosikorjauksissa on käytettävä liuotteetonta kaksikomponenttista epoksimaalia.

Joni Leeve huomauttaa, että kosteus laminaatissa ei tarkoita sitä, että lujitemuovivene kärsisi osmoosista eikä kosteus ole välttämättä ongelma, jos laminaatti on ehjä.  

”Korjauksissa on syytä käyttää saaristolaisjärkeä eikä ehjälle pinnalle kannata tehdä liian rajuja käsittelyä”, Leeve neuvoo.  

Veneiden valmistuksessa voidaan käyttää polyesterihartsia paremmin vettä sietäviä materiaaleja kuten vinyyliesterihartsia etenkin uloimmissa, lähimpänä vettä olevissa kerroksissa. Useimmat lujitemuoviveneet on kuitenkin tehty tavanomaisesta polyesterihartsista ja -gelcoatista, jolloin veneen vedenalaiset osat on syytä käsitellä riittävällä epoksikerroksella, etenkin jos venettä säilytetään koko ajan vedessä. 

Mika Särkijärvi

Lisätietoa: