Shortsikeleistä venekuumetta

Blogi 16.08.2018

Ilmatieteen laitoksen ennuste tulevalle viikonlopulle Helsinkiin: päivälämpötilat 19-22 astetta, aurinkoa ja puolipilvistä, kevyttä tuulta vaihtelevista suunnista.

Uiva 2018 -näyttely on saamassa samat säät, jotka ovat hemmotelleet veneilijöitä koko kesän. Luihin asti tunkevaa lämpöä ja kauniisti ruskettavaa paistetta, joita tavallisesti lähdetään etsimään Välimereltä, Karibialta ja harvinaisemmin esimerkiksi Thaimaan rannikoilta.

Ei ihme, että lomilta palannut venekansa kulkee laitureilla ja rantaterasseilla naamat messingillä. Ainakaan minä en muista tällaista venekesää olleen koskaan.

Venemessujen, erityisesti Uivan kaltaisten ulkonäyttelyiden, kävijämäärät vaihtelevat suuresti kelien mukaan. Eikä vain messupäivien sään, vaan myös niitä edeltävän lomakauden olot vaikuttavat vierailuintoon. Se on luonnollista, samoin se, että valmius venehankintoihin kasvaa, kun viimeisimmästä reissusta on paljon hyviä muistoja.

Veikkaan, että messuilla veneitään esittelevät myyjät ovat tähän varustautuneet. Jos ei nyt olla valmiina kauppoihin houkuttavien erikoistarjousten kanssa, niin en ymmärrä, milloin sitten. Asiakkaillakin kun on takanaan paitsi lämpöennätysten kesä, myös pari vuotta kohtuullisesti kasvanutta kansantaloutta.

Eikä pää ihan kylmänä pysy itselläkään. Työnkuvahan tuottaa sikäli herkullisen tilanteen, että olen aktiivisesti torjunut ajatusta oman veneen hankinasta. Koeajoista ja muista testeistä kertyy vuosittain nelisenkymmentä meripäivää, erilaisista siirto- ja kaveripurjehduksista suunnilleen saman verran lisää.

Pidän suurena rikkautena mahdollisuutta purjehtia paitsi erilaisilla veneille, myös erilaisten kipparien ja miehistöjen kanssa. Jos hankkisin oman veneen, pelkään juuri kaverireissujen jäävän vähemmälle. Toki gasteja varmasti saisin minunkin kyytiini, mutta itse olisin aina samassa veneessä.

Vaikuttaa taloudellinen puoli myöskin: rahan sijaan voin kuitata veneilyharrastuksen talkootyöllä kavereiden paattien kausihuolloissa (joten tarvitsen vähemmän töitä, joten joudan enemmän purjehtimaan).

Ymmärrän hyvin, että tällainen ”heittogastin” tilanne on poikkeuksellinen. Ainakin osin sitä voivat kyllä soveltaa muutkin. Purjehduksen osalta ehkä helpoimmin, tai sitten vai tunnen tämän puolen paremmin: etsi vaikka googlaamalla alueeltasi viikkokisoja järjestävä pursiseura, ota yhteyttä ja kerro haluavasi gastiksi. Heille on tarvetta yllättävän usein kisojen ohella siirtopurjehduksilla. Suurella todennäköisyydellä viimeistään seuraavalla kaudella kutsuja tulee jo enemmän kuin voit ottaa vastaan.

Sekä purje- että moottoriveneitä myös vuokrataan yhä enemmän. Reissu etelän vesille onkin hieno tapa yhtä hyvin kauden aloitukseen kuin päättämiseen silloin, kun kotivedet ovat liian kylmiä.

Erityisen kiinnostavaa on ollut seurata kotimaassa toimivan Skipperi-palvelun käynnistymistä ja kasvua. Yksi puoli veneiden jakamistalouden syntyä on toki veneenomistajien kustannusten keveneminen, mutta vielä tärkeämmäksi saattaa ajan kanssa tulla se, että veneilyyn päästään tutustumaan ilman kalliita alkuhankintoja.

Sillä vesillä ja reissatessa syntyvät ne muistot, jotka rohkaisevat tekemään lopulta sen suuren päätöksen oman veneen hankinnasta. Useimmille ratkaisu on helpommin järkeväksi perusteltavissa kuin minulle. Pakko myöntää, että tällaisen kesän jälkeen olen asiasta vähän kade.