Wanhat hywät halwat ajat
Blogi 06.09.2016
Sattui Hesarista silmiin 3.9.16 juttu, joka kertoi suomalaisten reaaliansioiden kasvaneen niin, että kulutustavaroita saa nykyisin vähemmällä työtuntimäärällä kuin vuonna 1995. Suomen palkansaajat kuuluvat globalisaation voittajiin, uutinen kertoi.
Koskeeko sama veneitäkin? Vilkaistaanpa vanhoja venekatalogeja.
Tilastokeskuksen mukaan yksityisen sektorin kuukausipalkkaisten keskiansio 2015 oli 3 574 euroa. Vene-lehden saman vuoden katalogissa Buster M maksoi ilman moottoria alkaen 10 090 € (3,05 kuukauden keskipalkka) ja edulliseksi yhden kajuutan matkaveneeksi luokitteltava Seiskari 242 moottoreineen 55 600 € (15,56 kuukautta). Isoista matkaveneistä Marino Barracuda maksoi Venemestarin katalogin mukaan 320 hv dieselillä 205 970 € (57,63 kk).
Luku suluissa kuvaa siis sitä, monenko kuukauden keskipalkkaa hinta vastaa.
Neljän hengen retkipursi Skippi 750 Cruiser maksoi 39 700 € (11,12 kk). Väljä perhepursi Bavaria Cruiser 41 oli 157 240 € eli 44 kuukautta.
Vuonna 1995 keskipalkka oli 11 445 markkaa, takana hurja lama ja edessä nousukausi – jota emme kyllä arvanneet.
Katalogeista löytyvä Buster L on nykyistä M:ää vain senttejä suurempi ja tehosuositukseltaan sama. 39 500 mk hintaa piti tienata 3,45 kuukautta. Seiskaria vastannee Finnsport 720 DL, jonka 217 000 mk vaati 18,96 kk. Marino Barracuda on muilta mitoilta ennallaan, mutta painoa oli 500 kg vähemmän ja vakiokone 230hv diesel. 672 000 mk hinta vei 58,72 kuukauden liksat.
Edullisen retkipurren Swing 221 hankki 109 000 mk:lla 9,52 kuukaudessa, verrokkisiskoaan lähimmän Bavaria 39:n 891 000 mk hinta vei 77,85 kuukautta.
Vuonna 1985 keskiansio oli 6504 mk. Verrokkiveneiksi valikoin joustavin perustein seuraavat: Flipper 470 GT, 22 700 mk ja 3,49 kuukautta. Nidelv 24, 145 900 mk ja 22,3 kk. Scand 29 Baltic, 350 000 mk ja 53,81 kk.
Pursista Avance 245, 58 500 mk, vaati 8,99 palkkapäivää ja First 42:n 608 000 mk 93,48 kuukautta.
Tulos on märkä rätti nostalgiahymistelyn kasvoille. Veneiden moottoritehot ovat kasvaneet ja laatu sekä varustelu parantuneet, mutta suhteellinen hinta on laskenut, pienintä esimerkkipurtta lukuun ottamatta.
Vaikka merkin vaihdon huomioi, ihan käsittämätön on suuren matkapurren halpeneminen reilusti alle puoleen hintaan. Siitäs saatte, tehokkaan sarjavalmistuksen haukkujat!
Loikatessa 80-luvulle pistää venekatalogeissa silmään kotimaisten venemerkkien ja -valmistajien runsaus. Niitä on eniten keskihinnoista huokeampaan suuntaan, ja se saattaa selittää mielikuvaa vanhoista halvoista ajoista.
90-luvun hirviölaman sanotaan tervehdyttäneen venealaa siivoamalla pois pikkutekijöitä. Osaajiakin varmasti katosi, mutta myös niitä, jotka itseoppineina tekivät ladonnurkissa muutaman veneen sarjoja. Laadussa ei aina ollut hurraamista.
Kummisetänikin laminoi kai puolenkymmentä Järvi-Erkki 23 –fiskaria. Mahtaako enää yksikään olla pinnalla?