Veneveron vastustamisesta

Blogi 06.02.2017

Optimisti minussa uskoo, ettei veneveroa tule. Ei ainakaan nyt suunnitellussa muodossa eikä aikataulussa. Niin paljon heikkouksia on jo osoitettu sen perusteissa ja toteutuksessa, etten usko poliitikkojen haluavan hirttäytyä hankkeeseen, jonka hölmöys kirkastuisi hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Pessimisti minussa pelkää, että asiaan palataan vielä. Verosta voi tulla muutaman vuoden välein esiin pomppaava kiusake, jota joku huomionkipeä poliitikko käyttää samaan tapaan, kuin vaikkapa veneajokorttia tähän asti. Siksi veneveron vastustamiseen pitää varautua pidemmällä tähtäimellä. Tässä muutamia huomioita siihen keskusteluun.

Koko verohankkeen synnyssä näkyy eräitä populismille tyypillisiä piirteitä. Pohjalle heitetään sinänsä reilun ja asiallisen kuuloinen näkemys (miksi veneilijöiden ei tarvitse maksaa harrastuksestaan veroa?), asetetaan vastakkain kuviteltu ”kansa” ja kuviteltu ”eliitti” (herrojen huvikuunarit), ja luvataan hoitaa asia kuntoon että heilahtaa, kun päästään valtaan (se on nyt hallitusohjelmassa).

Huutaessa ei pysty kuuntelemaan. Liian kiivas keskustelu peittää alleen kysymyksen siitä, onko ongelmaa edes olemassa (ei, sillä veroa maksetaan sekä venettä hankkiessa että sitä käytettäessä), asian mittasuhteet (oikeasti luksusjahtien määrä on hyvin pieni) ja ratkaisun pätevyyden (vero ei osu luksusjahteihin ja tulojen sijaan tuottaa tappiota).

Tulevia verokeskusteluja ajatellen on hyvä muistaa, että me veneilijät olemme valtakunnan asioissa aina vähemmistö, vaikkakin suuri sellainen. Siksi tarvitsemme tukea ja ymmärrystä muiden harrastusten parista. Oman kokemukseni mukaan asia menee perille parhaiten, kun saa nämä ei-veneilevät kyselemään edes ihan perusasioita veneistä, ja vertailemalla verotuksen ongelmia heidän omiin lajeihinsa.

Esimerkiksi niin, että muistavatko hiihtäjät suksistaan, muusikot soittimistaan, valokuvaajat kameroistaan, maksaneensa alvin niitä ostaessaan?

Niin maksoivat veneilijätkin, ja ihan samoilla prosenteilla. Kuten myös kaikista varusteista, huolloista ja palveluista, joita harrastus on sittemmin vaatinut. Ja jos kerran veneiden silkka omistaminen on jatkossa verotettavaa, miksei sama kohtalo olisi kohta muidenkin harrastusten edessä?

Kun pyytää maallikkoa määrittelemään oman näkemyksensä luksusveneestä, vastaus näyttää osuvan jonnekin iltapäivälehdistä tuttuihin superjulkkisten parikymmenmetrisiin moottorijahteihin. Miksei sitten samojen tyyppien ravihevosetkin, voisi olla sarkastinen vastakysymys, mutta paremmin tehoaa se fakta, että veneiden arvo ei ole tulossa millään lailla verotuksen perusteeksi.

Hölmistyneistä ilmeistä päätellen juuri tämä näyttää olevan uutispommi: että veneen arvo ei olekaan kiinni sen pituudesta ja moottoritehosta. Nykyisillä mobiililaitteilla asian todistaminen on helppoa, esittelee vain hetken nettipalstoilla myytäviä paatteja.

Vaikka harvoin viitsin edes yrittää keskustelua silkasta kohisemisesta nauttivien tai muuten fanaatikkojen kanssa, tämä todistelu on tuottanut tähän mennessä parhaan tuloksen. Muuan sisämaapersu nimittäin huomasi hintatason olevan niin paljon kuvitelmiansa halvempi, että hetken päästä etsimme yhdessä hänelle sopivaa venettä ensi kaudeksi.

Sen verran pientä ja vähätehoista tosin, ettei herra joudu siitä veroa maksamaan pahimmassakaan tapauksessa. Lupasi kyllä lähettää edustajalleen aiheesta sähköpostia.