Uudet lajitoverit vierihoitoon

Blogi 25.08.2020

Elokuun puolivälissä, peräkkäisinä viikonloppuina, pidettiin lajeissaan Suomen suurimmat venenäyttelyt. Ensin uusien veneiden kauppiaat valtasivat HSK:n sataman Helsingin Lauttasaaressa, sitten käytettyjen välittäjät ja yksittäiset omistajat ajoivat veneensä Ruissalon tapahtumatelakalle Turussa.

Messuisännät kertoivat molemmissa samasta ilmiöstä, jota kevään ja kesän mittaan on kuultu monesta mediasta. Kiinnostus veneilyyn ja veneiden omistamiseen on noussut tällä kaudella poikkeuksellisen korkealle.

Veneilyn suosion kasvu näkyi Uiva Flytande -venenäyttelyssä Helsingissä elokuussa 2020

Suoraviivainen ajattelu kuittaa ilmiön koronaviruksen syyksi. Huolellisempi pohdiskelu kauppiaiden kanssa siirtää matkustusrajoitukset "vain" kipinäksi, joka on saanut pidempään muhineen hiilloksen puhkemaan liekkeihin. Saatamme hyvinkin olla murrosvaiheessa, joka lämmittää yhteistä harrastustamme vielä sittenkin, kun koronavirus on rokotuksilla ja hoidoilla taltutettu kaikkea elämää hallitsevasta peikosta tavalliseksi, arkiseksi taustakummitukseksi.

On ilman muuta selvää, että koronan aiheuttamat liikkumisrajoitukset vaikuttivat suoraan kotimaan matkailun suosion räjähdykseen. Eihän vaihtoehtoja käytännössä ollut koko kesänä.

Mutta sama ilmiö olisi saattanut tapahtua muutenkin, vaikka vähemmän dramaattisesti ja hitaammin. Ei ole pelkästään venekauppiaiden kertomusten varassa, että jo jonkin aikaa ja kiihtyvällä voimalla matkailu kaukomaille ja lentokoneilla on käynyt vastahakoisemmaksi. Ympäristötietoisuus ja ilmastonmuutoksesta huolen kantaminen eivät enää ole pienen edelläkävijöiden ryhmän asia, jolle "tavallisten ihmisten" suuret massat viittaavat kintaalla. Etenkin nuoret perheet, varsinaisesta nuorisosta ja lapsista puhumattakaan, alkavat jo oikeasti ottaa ekologisen kestävyyden huomioon arjen valinnoissaan.

Tänä kesänä on väistämättä ollut aikaa siirtyä ideologisista tuumailuista käytännön suunnitelmiin. Laskutoimitukset siitä, mikä on mahdollista, ovat aika nopeasti kertoneet maakravuille sen, minkä aktiiviveneilijät ovat tienneet aina. Matka- ja retkiveneily eivät lopultakaan ole kalliita harrastuksia, eivätkä ainakaan mitään "juppikuunaritouhua".

Moni on hämmästynyt iloisesti huomatessaan, että kun perheeltä jää väliin pari-kolmekin viikkoa ulkomailla, säästyneellä summalla pääsee jo kummasti tutkimaan saaristoa tai järviä. Ensi keväänä he tulevat huomaamaan, että kun kalliista kaukomatkoista jää vain muistot, veneilystä jää myös konkreettinen vene: se oma lemmikki, joka vesien auetessa kutsuu uudelle kaudelle ja uusiin seikkailuihin.

Aivan varmasti jokainen tänä kesänä veneilyä kokeillut ei tule lajin pariin jäämään. Mikäs siinä, ei kaikesta olekaan pakko tykätä. Mutta vain arvailla voi, kuinka moni jää pysyvästi merielämän koukuttamaksi.

He ovat niitä, joita tulemme kohtaamaan väylillä, satamissa ja laitureilla kerta toisensa jälkeen. Siksi meillä on alusta alkaen myös vaikutusta siihen, millaisiksi nuo kohtaamiset muodostuvat. Siitäkin on nimittäin jo uutisoitu, ettei kaikilla uusveneilijöille ole kaikki taidot olleet ihan kohdillaan.

Käsi sydämelle: kuka oli aloittaessaan yhtä osaava kuin nyt?

Eihän vesillä koskaan ole eletty kommelluksitta, jopa onnettomuuksitta. Osa on johtunut ja tulee aina johtumaan silkasta ääliömäisyydestä. Se on määrältään onneksi vähäinen, mutta valitettavan pysyvästi uusiutuva luonnonvara.

Tietämättömyyttä sen sijaan voimme torjua kaikki. Kerrotaan uusille, miten pitää ja kannattaa toimia. Ja kerrotaan se sellaisella ystävällisyydellä, että kuulija haluaa kuunnella. Ehkä jopa kysyä lisää.

Samalla voidaan toiveikkaasti odotella seuraavaa ilmiötä: hyökyaaltona nousevaa ilmoittautumisten määrää veneily- ja navigointikursseille.

Joko sinun seurassasi on suunniteltu opastusiltoja uusille jäsenille?