Siivillä uuteen kauteen!

Blogi 12.05.2023

Pääsinpäs lentoon!

Kantosiivillä nimittäin, kun onnistuin vihdoin änkeämään itseni Candela C-8:n kyytiin. Täysin sähköllä toimiva ruotsalainen kantosiipivene ei enää sinänsä ole mikään ihme, onhan se esitelty jo muutama vuosi sitten ja moneen kertaan lehdissäkin nähty. Mutta maistiaisia en siitä en ennen ole saanut. Asia on hieman jäänyt harmittamaan, vaikka varsinaisesti purjevenetoimittajaksi itseni laskenkin.

Nyt kuitenkin onnistuin, Suomi Veneilee -koeajopäivän ensimmäisenä iltana. Tätä kirjoittaessa toinen päivä on vielä edessä (lauantai 13.5. klo 10-18). Viidettä kertaa järjestettävän tapahtuman voi katsoa olevan jo perinteinen, ja tällä kertaa kokeiltavien veneiden lukumäärällä laskettuna tähän mennessä suurin.

Veneentekijäntien päädyssä, Maritimin, Boatworldin ja Marinepalvelun rannassa on yhteensä 42 venettä odottamassa. Koeajoille pääsee non-stop -periaatteella ilman sen kummempia varauksia tai varusteita. Veneissä on kipparit ja pelastusliivit, hyvällä tuurilla saattaa päästä myös itse ratin taakse. Kotiinviemisiksi voi sitten hankkia jotain mukavaa tai ns. järkevää varustetta kadunvarren venetarvikeliikkeistä.

Kauden avaaminen koeajolla ei toki ihan vastaa oman veneen vesille saamista. Se etu sillä kuitenkin on, että omaa perspektiiviä veneisiin saa avarrettua. Kantosiipikruisailu on epäilemättä ääripää, mutta kieltämättä kokemus teki siitä paljon ymmärrettävämpää. Huiman hintaisia (alkaen 420 000 €) veneitä on myyty jo 17 kappaletta eri puolille Suomea. Hinnalla saa, kuten toivoa sopiikin, varsin eksklusiivista ja ilmiömäisen pehmeää leijailua pinnan yläpuolella, täysin irti aaltojen iskuista. Jos maksaa, niin kyllä maistuukin.

Toinen ääripää oli sekin pehmeän kulun ylistystä. Puuveneveistäjät ry toi laituriin uuden tyyppiveneensä. Sillä on jo omistajakin, joten vesille se lähtee edes koeajopäivänä vain muutaman kerran, mutta ammattilaisen etuilu onnistui tällä kertaa.

Runko on suunniteltu lähinnä puoliliukuvaksi, jotta vene saavuttaa maltillisen tehoisella sähköpropulsiolla kunnollisen toimintamatkan. Tämä yksilö oli kuitenkin varustettu perinteisellä 25 hv perämoottorilla. Kyllä vene liukunopeuden rajoillakin kivasti kulki, mutta pian huomasi mukavimman kyydin löytyvän puolitehoilla ja vain hieman yli 10 kn vauhdilla. Silloin terävä keula leikkaa vettä silkkisen sulavasti ja kapean rungon leveät palteet pitävät veneen hämmästyttävän vakaana meriaallossa.

Varsin usein kuulee tuskailua siitä, ettei pienille konetehoille ja kiireettömään risteilyyn sopivia uusia veneistä ole enää tarjolla. No, nyt on.

Kunhan pitää sen verran kiirettä, että piipahtaa lauantaina siellä Lauttasaaressa.  

Bloggaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)