Puupaattien paluu
Blogi 22.10.2018
Aluksi tuntui vähän apealta Stadin Silakkamarkkinoilla. Tervetuloa vain kaikki kauppiaat veneineen taas Kolera-altaalle (vuodesta 1743 lähtien, muuten), mutta näinkö vähän tänä vuonna jaksoi perinnettä kantaa?
Kaupankäynnin kannattavuudesta toki on kyse, kommentoi kauppiaista se, joka myi minulle jouluherkkuihini kuuluvan kilon maustekalaa. Annoin reppuni painon kädellä koeteltavaksi ja sain synninpäästön: minä ainakin olen osani tehnyt.
Mieli parani, kun huomasin osan venekauppiaista siirtyneen Kauppatorin uuteen kojurivistöön. Tunnelma häviää niissä vähän – mutta vain vähän – suoraan veneistä myyntiin, mutta pääasia, että torilla tavataan.
Paras uutinen odotti kuitenkin altaan reunalle kiinnittyneessä kotkalaisessa perinnelaiva Vivanissa. Ei sen silakoissa eikä saaristolaislimpuissa, vaikka nekin hyviä olivat. Ei, vaan suuressa julisteessa laivan päällä ja kesken markkinoiden siellä pidetyssä tiedotustilaisuudessa: Puuvenemessut palaaat ensi kesänä Kotkaan 14 vuoden tauon jälkeen.
On sitä kaivattukin!
Näyttelyä voi pitää perinteisenä, vaikka sen järjestäminen ei kai koskaan ole ollut ihan satavarmaja säännöllistä. Se on poikennut muista venemessuista siinä, että se ei ole ollut varsinainen myyntitapahtuma, vaan pikemminkin puuveneharrastajien kokoontumisajo yleisölle avoimena.
Niin tulee olemaan nytkin. Näyttelylle on avattu nettisivu (www.kotkanpuuvenemessut.fi), jossa jo kerätään mukaan veneitä. Veistäjillä ja harrastajien yhdistyksillä tulee olemaan maaosastot, mutta pääosan saavat veneet. Laituria riittää hyvinkin sadalle paatille Kantasatamassa, Puuvenekeskuksen ja Merimuseo Vellamon välissä. Yleisön saannissa auttaa samaan pidettävä Meripäivät.
Puuvenemessujen järjestämistä eivät oikeastaan ole haitanneet rahahuolet. Aiemmin on yleensä päästy pienelle voitollekin. Pääjärjestäjän löytäminen on ollut suurempi ongelma, mutta nyt työhön on tarttunut Kotkan kaupunki. Palaute motivoi, kertoi hanketta esitellyt Kari Makkonen Kotkan kaupungilta, ja viittasi Kippari-lehden kollega Juha Virtaseen.
”Esimerkiksi tuo Juha on tivannut niin ahkerasti, milloin messut taas pidetään.”
Samaan hengenveteen Makkonen vakuutti, että Kotkalla on nyt tahtoa panostaa messujen jatkuvuuteen, jos yleisö ja puuveneilijät osoittavat siihen kiinnostusta. Yleisömäärän voi laskea vasta näyttelyn jälkeen, mutta nyt pitää keskittyä siihen, miten puuveneilijät innostetaan tuomaan kaunottariaan paikalle runsain määrin. Veistäjät tuonevat esille uusimmat urotyönsä, mutta niillä ei yksin vielä laituria täytetä.
Ajankohta heinäkuun lopulla ja ilmainen laituripaikka Meripäivien ajaksi voivat houkuttaa lomakauden viimeiseen pidempään reissuun jo sinänsä. Lajitovereiden tapaaminen ja mahdollisuus uutteraan vertailuun veneiden välillä palkitsevat, vaikka oma rakas ei näyttelyn kauneimman titteliä voittaisikaan.
Voidaanko pitkänmatkalaisille järjestää odottelupaikkoja ennen ja jälkeen messujen? Ehkä laiturille tilataan ammattikuvaaja, joka tallentaa joka veneen muistoksi myös omistajilleen? Voisiko järjestää vielä veneparaatin ajokuvauksineen? Olisiko ohjelmaan lisättävä tietoiskuja huollosta ja ylläpidosta?
Vivanin tilaisuudessa sateli ideoita järjestäjille, ja havaintoni mukaan niitä kirjattiin ahkerasti muistivihkoon. Veneiden värväys on jo menossa ja jatkuu muilla venemessuilla talven aikana.
Kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin jo nyt pistäytyä messujen nettisivuilla ja ottaa yhteyttä järjestäjiin: he vaikuttivat kovin avoimilta ottamaan vastaan uusia ideoita – ja tietysti niitä ilmoittautumisia.