Huvi- vai murheveneilyä?

Blogi 20.06.2023

Ei välttämättä ole sattumaa, että Traficom julkaisi päivitetyt tilastot vesiliikenneonnettomuuksissa kuolleista juuri pari viikkoa ennen Juhannusta. Niin korkean piikin keskikesän juhla joka vuosi hukkumistapauksiin tuo, että kaikki keinot hillitä hulluinta juhlatunnelmaa ovat perusteltuja.

Toki on niin, etteivät useimmat juhannuksen tai koko kesänkään hukkumiset oikeastaan kuulu veneilyn, vaan pikemminkin mökkeilyn tai saunomisen tapaturmiin. Mutta Traficomin tilasto on se, josta voi päätellä jotain nimenomaan meidän veneilijöiden opiksi ja ojennukseksi.

Ensimmäinen huomio on se, että veneiden käsittely pitäisi siirtää kokonaan naisten käsiin. Vaikka perinteisen työnjaon mukaan isäntä istuu ratin takana turvassa ja emäntä hoitaa raskaat köysityöt ja vaaralliset rannalle loikkimiset sekä laidoilla kiipeilyt, vuoden 2022 tilastossa kuolleista on 25 miehiä ja vain kaksi naisia.

Luonnollisesti tilastoa muokkaa se, että miehet veneilevät enemmän. Mutta noinkohan sentään peräti yli 12-kertaisella suhteella?

Ehkä asenteessa on syvällisempää eroa sen perusteella, että 14 onnettomuudessa pääsyyksi katsottiin alkoholi; siis sen liikakäyttö. 20 tapauksessa syy oli veneen kaatuminen tai kallistuminen, joten ainakin seitsemän kertaa on kännisen kaatama vene johtanut jonkun kuolemaan.

Sinänsä vuosi 2022 oli menoa hyvään suuntaan. 27 vesiliikenteessä kuollutta on pienin lukema vuodesta 2013 saakka, jolloin vertailukelpoista tilastoa on koottu. Mutta se mikä ei näy tilastoissa on läheltä-piti -tilanteiden määrä. Siihen on helppo vaikuttaa omilla veneilytavoilla ja -asenteilla, kolmen kohdan ohjelmalla.

Kohta yksi on lapsilta oppiminen. Kun mukulat on nyt saatu käyttämään pelastusliivejä rantaleikeissäkin, pitäisi opettaa meidät aikuiset samaan edes laitureilla liikkuessa. Veneisiin noustessa ja niistä poistuessa on suurin vaara pudota veteen. Etenkin, jos tasapainoaistia on omaehtoisesti tylsytetty. Juuri veneiden ja laiturirakenteiden keskellä itsensä helpoiten kolhii ja sieltä on pudonnutta vaikein auttaa ylös.

Kohta kaksi on lasten ajatteleminen. Aivan liian moni ajaa yhä vierassatamien ja mökkirantojen ohi asenteella, että kyllähän ne veneet siellä kestävät luonnonaaltoja, joten miksei nyt vähän peräaaltojakin.

Keinuvien veneiden kolhut ovat kuitenkin pikkuperunoita siihen nähden, mitä yllätysaallot voivat tehdä veneiden väleissä haavejaan uittaville ja kumiankoillaan leikkiville pirpanoille. Tai kuumia kattiloita käsitteleville äideille veneiden penttereissä.

Kohta kolme on maisemista nauttiminen. Tylsemmin sanottuna tähystäminen ja hidastaminen. Mitä nopeammin kulkee, sitä kapeammaksi muuttuu näkökenttä, ja sitä helpommin jää jotain huomaamatta pienenkin esteen taakse.

Muistetaanpa vanha ohje törmäysvaarasta: Jos suuntima toiseen veneeseen säilyy vakiona, ollaan kohtauskurssilla. Tästä seuraa suoraan, että jos se toinen vene pysyy tuulilasin tolpan takana piilossa, kohta kolisee varmasti.

Vauhti, jossa ehtii katselemaan myös ympärilleen, suoranaisesti torjuu kolareita.

Koska melkein-tilanteita ei tilastoida, näiden kolmen ohjeen noudattaminen ei koskaan tule virallisesti näkymään missään. Epävirallisesti ja käytännössä ne silti tekevät kaikkien kesästä paremman. Murheet vähenevät ja huvin osuus veneilystä kasvaa.

Bloggaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)