Turhaa pönötystä

Blogi 08.11.2016

Kuukauden päästä, joulukuun 9. päivä Suomen Navigaatioliitto järjestää jälleen kerran valtakunnallisen saaristomerenkulun tutkinnon.

Ympäri maan kokoonnutaan kansalais- ja työväenopistojen luokkahuoneisiin kynät teroitettuina ja pyyhekumit puhdistettuina. Carta Marina, astekolmiot ja pronssiharpit ovat siististi pulpetin kulmalle suoristettuina.

Samalla kellonlyömällä kautta valtakunnan avataan kuoren, josta kysymyspaperit otetaan esiin. Ne jaetaan pyöreäsilmäisinä odottaville kandidaateille. Paperin rapina ja pohdinnan vaimea tuhina vallitsevat seuraavat neljä tuntia, kun papereille laaditaan vastauksia veneilyn alkeita ja perusteita tenttaaviin tehtäviin.

Menestyneet saavat parissa viikossa koteihinsa postitettuina hienot diplomit, joissa heidän kerrotaan nyt olevan saaristolaivureita. Keväällä on toinen samanlainen tilaisuus. Silloin leivotaan rannikkolaivureita.

Ihme pönötystä 2010-luvun kääntyessä kohti loppuaan. Miksi tutkintojen pitää olla valtakunnallisia? Eihän näillä yliopistoihin pyritä, hyvänen aika!

Saahan toki onnea ja tärkeyttä tuntea kukin kohdallaan. Mutta se on harmi, että pönötyksen takia oppi jää menemättä sinne, missä sitä tarvitaan ja silloin, kun sitä tarvitaan.

Navigaatioliitto on suurin ja käytännössä ainoa veneilyn perusteorian opettaja Suomessa. Veneseurojen kurssit perustuvat liiton aineistoihin. Ne aineistot ovat yksityistenkin ostettavissa, joten tiedot voi hankkia ilman kurssejakin, siis milloin tahansa.

Kurssi on kuitenkin ilman muuta tehokkain tapa oppia, kun tukena on opettaja ja samojen ongelmien kanssa painivia kavereita. Kurssien järjestämiselle Navigaatioliiton ylläpitämä, antiikkista tunnelmaa henkivä tutkintojärjestelmä on ongelma.

Saaristomerenkulun kurssin sisältö on aivan perustavaa veneilytietoa. Sen osaaminen säästää monelta murheelta ja nololta tilanteelta. Vakavimmillaan se vähentää pelastustehtäviä, keveimmillään se lisää turvallisuutta ja siten veneilynautintoa niin noviiseille itselleen kuin heitä vesillä ja satamissa kohtaaville konkareille.

Juuri näitä alkeiskursseja pitäisi tarjota silloin, kun unelmat veneen hankinnasta muuttuvat todellisuudeksi: keväällä ja alkukesästä. Mutta ei tarjota. Alkeiskurssit ovat syksyisin ja jatkokurssit keväisin, koska perinne ja valtakunnallisuus.

Ehdotan parannusta.

Ladataan nettiin vanhoja kysymyksiä sellainen 10-20 tuhatta kappaletta. Niistä sattumageneraattori antaa kandidaatille vastattavaksi vaikka 50, eri aihealueille jaettuna.

Testin saa tehdä milloin vain ja niin monta kertaa kuin haluaa tai tarvitsee päästäkseen läpi. Harjoitusta kertyy joka tapauksessa. Sehän se mestarin tekee, ennen pitkää.

Valtakunnallisesti voi sitten järjestää vaikka juhlavan paraatin hyväksytyille, siellä joulukuussa.