Helteellä alkuun

Blogi

Eipä juuri komeampaa alkua voi veneilykaudelle toivoa, kuin tämän vuoden toukokuu on antanut!

Lämpö on kiipeillyt maissa liki hellelukemiin, mutta merellä vesi pitää kevyenkin tuulenvirin vielä pitkään raikkaan vilpoisena. Reippaammat ovat heitelleet talviturkkejaan pitkin vesistöjä jo vaikka kuinka, mutta itse maltan hyvin odottaa vielä – paitsi jos sattuu sauna antamaan taustaturvaa kylmänherkälle.

Huoletonta nautiskelua on veden laadun suhteen edessä vielä pitkään. Kuumakaan kevät ei nimittäin lämmitä nopeasti edes suuria järviä, saati merta. Vaikka somessa jo kuuluu ja näkyy ensimmäisiä hätääntymisiä sinilevästä, niihin kannattaa ainakin juhannukseen asti suhtautua varauksella.

Vääriä hälytyksiä aiheuttavat siitepölyt, jotka nopeasti vilkaistuna saattavat näyttää levälautoilta. Sinilevien kukinta-aika alkaa vasta kesä-heinäkuussa.

Hyvä ohje oikeaan tunnistukseen löytyy https://www.vesi.fi/ -sivustolta. Sen mukaan sinilevää esiintyy yleensä vihertävinä hippuina, joka erottaa sen rihmamaisista viherlevistä. Asian varmistaa vesilasitesti: pieni näyte juomalasiin seisomaan tunniksi, ja näet sinilevähippusten nousevan pintaan.

Suomen ympäristökeskuksen levätiedotteista ensimmäinen julkaistaan 10. kesäkuuta ja sen jälkeen viikon välein (https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Levatilannekatsaukset ). Niiden tueksi kerätään veneilijöiden, mökkiläisten ja uimareiden omia havaintoja Järvi-Meri-Wikin havaintolähetillä, jota on helppo käyttää myös älypuhelimella. Ohjeet löytyvät osoitteesta https://www.jarviwiki.fi/wiki/Havaintolahetti

Sinänsä on hyvä merkki veneilijöiden ympäristötietoudesta, että niin sinilevästä kuin rehevöitymisestä muutenkin kannetaan huolta. Toivottavasti se on johtanut siihen, että mahdollisimman moni on tänä keväänä siirtynyt ekologisiin ja myrkyttömiin pohjamaaleihin. On jo riittävästi näyttöä siitä, että myrkkymaalit tuottavat huviveneissäkin huomattavia paikalliskuormia sekä koti- että vierassatamien pohjaeliöille.

Maalit kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi ja toimivat hyvin etenkin, jos kauden aikana suorittaa yhden tai pari välipesua. Sitä pääsen itse kokeilemaan tänä kesänä. Vene- ja Kippari -lehtien kuvausvene päätettiin jättää kokonaan ilman eliönestomaalia. Tarkoitus on seurata, kuinka hyvin pohja pärjää pelkillä harjakoneiden pesuilla, kun ne ajoitetaan oikein.

Ajoitus ja seuranta ovat minun vastuullani ja kauden jälkeen tulokset raportoidaan lehtien sivuilla.

Jo vesillä olevien venekuntien ympäristöteot kannattaa nekin kerrata vielä ennen lomareissuja. Onhan Roope-tarra jo hankittu Pidä Saaristo Siistinä ry:n työn tukemiseksi https://pidasaaristosiistina.fi/ ?

Oli tai ei, huolehditaan roskat roskapisteisiin, tai mieluiten kannetaan kotiin asti samalla vaivalla, kuin ne lähtivät matkaankin.

Septit tietenkin tyhjennetään imutyhjennysasemille. Niiden kunnosta saa nykyisin ajantasaista tietoa sivulta https://septit.net/ ja sinne pystyy myös jättämään palautetta. Helpottaa huomattavasti asemien huoltohenkilöstön työskentelyä, kun vikailmoitukset tulevat nopeasti ja oikeista paikoista.

Ympäristöä on myös saariston asutus ja elinkeinot. Niiden tukemisen tärkeyttä ei aina tule muistettua, kun pohtii veneilyn edellytyksiä. On kuitenkin niin, että vaikka yhdistysten ja seurojen pitämät satama- ja saaritukikohdat saattavat pysyä pystyssä jäsenrahoituksella, sama ei koske yksityisiä satamia eikä etenkään kauppoja, kioskeja ja kalasavustamoita (oi, tul vesi kielelle pelkästä ajatuksesta).

Jotta ne olisivat tarjolla vielä ensi kaudellakin, niihin pitää syytää rahaa tänä kesänä. Tässä siis vielä yksi ohje kestävään ja vastuulliseen venematkailuun:

Älä osta lähtiessä kotimarketista mitään, minkä voit hankkia matkan varrella saaristosta.   

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)