Veneen paras varuste

Blogi 27.02.2026

Kuinka paljon järki ja tunne näyttelevät osaa hankinnoissa, on ikuisuuskeskustelun aihe. Moni väittää pystyvänsä sysäämään tunteet kokonaan sivuun sitä varmemmin, mitä suuremmasta ja kalliimmasta asiasta on kyse.

Näinköhän vain, uskallan kysyä. Etenkin harrastuksista puhuttaessa, sillä aika harva voinee perustella veneen hankintaa ylipäänsä puhtaasti järkisyillä. On sitä paitsi olemassa ihan tutkittua tietoa siitä, että hyvinkin tärkeissä, jopa elämää muuttavissa ratkaisuissa (avioliitto, muutto työ- tai opiskelupaikan perään toiselle paikkakunnalle, asunnon hankkiminen, auton osto) suuri osa niin sanotuista järkiperusteista on itse asiassa alitajunnan jo tekemän päätöksen selittämistä tietoiselle minälle.

Tämän myöntäminen itselle tekee ehkä kevyemmäksi hyväksyä satunnaiset ylilyönnit veneilyvarusteiden suhteen. Ainakin itse tunnustan surutta olevani vilpittömän välineonnellinen veneilijä, vaikka se ei ole läheskään tärkein syy harrastuksen valintaan.

Sitä paitsi, kun harrastuksen tarkoitus on tuottaa onnen tunnetta, eivätkö sitä palvelevat heräteostokset ole nimenomaan järkevää rahankäyttöä?

Helpointa oma oikullisuus on niellä hyvin edullisissa varusteissa. Siinä suhteessa pidän huippuna jigikalastusta. Kun maailma murjoo ja pahat päivät puskevat päälle, on hyvin halpa lohtu ostettavissa marketin viehehyllystä. Nappaan mukaan pussillisen jigipäitä ja -kumeja muutamalla eurolla, ja suuntaan kassan kautta kohti parempaa mieltä!

Tiedän, että tavalliset kumpparit pitävät vettä vähintään yhtä hyvin kuin purjehdussaappaat, mutta jälkimmäisissä keikarointi veneessä tuntuu vain jotenkin oikeammalta. Pärjäisin hyvin varmaankin 99 prosenttia reissuistani tavallisilla markettien kuoriasuilla, etenkin kun niitä saisi kahdet tai kolmet samalla rahalla kuin yhden avomeripuvun, mutta siihen kietoutuneena tunnen itseni seikkailijaksi ihan normipäivänäkin. Viiltosuojasormikkaita saisi kokonaisen nipun yksien purjehdushansikkaiden hinnalla, mutta niinpä vain taas sellaiset nappasin mukaan messutarjouksesta.

Helsingin messujen varusteosastolta tämä pohdinta käynnistyikin, kun vertailtiin kaveriporukassa mitä kukin ensi kaudelle aikoo hankkia, ja kuinka välttämättömiä nämä hankinnat ovat. Keskustelua ruokki pistäytyminen toiseen halliin uusia veneitä katsomaan. Hienoja olivat, ei moitetta sen suhteen, mutta yhteinen johtopäätös oli, että kenenkään meistä ensi kesäksi suunnittelemat reissut eivät juuri paranisi nykyisiä vanhoja veneitä vaihtamalla. Eivät tosin varmasti huononisikaan.

Joten päädyimme analysoimaan, millä varusteilla nostaisimme parhaiten onnellisuuttamme vesillä. Hylkäsimme heti lakimääräiset ja muut perustavarat, joiden oletimme olevan joka tapauksessa mukana ja kunnossa. Samoin normaaleihin kausihuoltoihin kuuluvat hankinnat. Yhdelle moottorin vaihdolle nyökyttelimme suopeasti sen mukanaan tuoman käyttövarmuuden ja sitä myötä mielenrauhan vuoksi. Samalla logiikalla pisteitä saivat uudet kartat, plotterit ja autopilotti.

Sitten seurueen filosofi siirsi varusteiden määritelmää metatasolle. Entäpä veneilyyn käytettävä aika, hän pohti. Jos itse päättää käyttää entistä suuremman osan vapaa-ajastaan veneilyyn, eikö silloin ole oikeastaan kyse hankinnasta?

Hyväksyimme ajatuksen ja nostimme sen melkein heti listan ykköseksi. Kun loma kestää viikon sijaan kaksi tai kolme, nautinto kasvaa monella tavalla. Suotuisia säitä osuu kohdalle todennäköisesti enemmän, kiire vähenee, reittejä voi valita vapaammin, kohteisiin ehtii tutustua paremmin, uusia kokeilla rohkeammin ja niin edelleen.

Olimme jo mielestämme löytäneet parhaan varusteen, kun yksi joukosta keksi vielä yhden huomion lisäajan eduista. Silloin saa myös helpommin soviteltua aikatauluja niin, että mukaan voi ottaa kavereita.

Johtopäätös oli nopea. Paras, tärkein ja vaikuttavin varustus riippumatta siitä, onko kyseessä iltaveneily vai pidemmät matkat, on hyvä seura. Sen valinnassa tunne ja järki saavat olla täydellisessä sopusoinnussa, koska seura määrittää veneilyn viihtyisyyden lisäksi sen turvallisuutta enemmän mikään muu.

Katselimme seuruettamme ja totesimme tarjonnan vaikuttavan näillä messuilla kiitettävän korkeatasoiselta. Tälle huomiolle nostimme tuopilliset.

Artesaaniolutta eikä tavallista lageria, olihan meillä juhlapäivä ja valinta tuntui järkevältä.

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)