Sadonkorjuun aika
Blogi 01.09.2025
Tällä viikolla ovat ensimmäiset keltaiset lehdet ilmestyneet pihakoivuihin. T-paidan päälle on tarvinnut hupparia useampana päivänä ja sateenvarjo on ollut syytä pakata reppuun kylille lähtiessä. Veneen tuulilasi ja penkit ovat olleet kasteen peitossa, kun laiturille on lähtenyt aamuvarhain poikkeamaan.
En silti myönnä suven olevan ohi vielä, kun kalenterikin sanoo menossa olevan elo- eikä syyskuu. Korkeintaan suostun puhumaan loppukesästä, tai vielä mukavammalta kuulostavasta sadonkorjuuajasta. Sienestäjät ja marjastajat koluavat nyt metsiä keräten aineksia hilloihin ja säilykkeisiin, sydänmailla puimurit pörisevät tien tukkeina, sikoja ja muita kotieläimiä lahdataan riippumaan savusaunan orsille palvattavaksi (kuvittelee kaupunkilainen, osa 1).
Veneilijä kerää aineettomampaa satoa: kesän lomamatkojen, piknikkien, iltapäiväristeilyiden ja kalareissujen muistoja. Aurinkoisen lämpöisiä kuvia on varmasti kameroiden ja puhelimien muistit pullollaan. Laittakaapa niistä osa talteen muuallekin. Asettakaa niitä näyttöjen taustakuviksi tai vaikka painattakaa muutamia parhaita tauluiksi työpöydän nurkalle ja takkahuoneen seinälle, niin kesätunnelmat virkistävät pitkin talvea!
Osa maatilojen sadosta kerätään talteen myös tulevan kauden siemeniksi (kuvittelee kaupunkilainen, osa 2). Veneilijälle tällaisia tulevaisuuden siemenperunoita ovat tällä kaudella saatujen ideoiden kehittely kohti ensi kauden toteutusta.
Ehkä on kuultu laiturinaapurilta vinkkejä uusista, kivoista satamista. Ehkä matkaveneilijälle lähestyy vihdoin sen suuremman venereissun aika. Se voi olla jollekin Päijänteen, Ahvenanmaan, Gotlannin tai Karibian kierros, toiselle ihan vain tavallista pidempi loma veneessä asuen. Onnea ja menestystä kaikille tavoitteille yhtä lailla.
Tai kyse voi olla veneen varustuksen täydentämisestä kauan haaveillulla uudella plotterilla, apujollalla, stereolaiteilla tai millä vain. Ehkä kyse onkin pienemmästä tai isommasta remontista talven aikana – toivottavasti ei kuitenkaan pakon, vaan halun sanelemasta tarpeesta.
Näin on itselläni. Seuraavan kylmän kauden harrastus on selvillä, kun tulin keväällä hankkineeksi pienen, lähes 40-vuotiaan moottoriveneen. Ensimmäisen kauden tarkoitus on ollut etsiä siitä niin monta korjattavaa ja paranneltavaa yksityiskohtaa kuin suinkin voi. Samalla on tietenkin tullut tutkittua lähisaaristoa ja kalavesiä tarkemmin kuin ennen.
Eikä turhaan. Mukavia retkikohteita on löytynyt, samoin pari luotettavan oloista ahvenhautaa ja haukikaislikkoa, sekä veneestä oikein riittävästi tuunattavaa.
On yksi pakollinen työläs urakka, pohjan kunnostus primerille asti. On puolen tusinaa tarpeellista askaretta knaapien ja varusteiden uusissa sijoituksissa. On mieltä palkitsevaa puhdetyötä puuosien hionnan ja lakkauksen parissa. Olisi myös yksi kalliimpi tehtävä, moottorin vaihto tehokkaampaan, mutta se saanee vielä odotella lisäsäästöjen kertymistä venetilille.
Veneilykausi jatkuu ainakin täällä etelärannikolla vielä kuukausia. Sille ei voi mitään, että lopulta kuitenkin tulevat jäät mereen ja lumipeite maihin. Silloin salopirteissä viedään liinaharjahummalle kauralyhde ennen saunaan menoa ja vetäytymistä uuninpankolle pötköttelemään ja kevättä odottelemaan (kaupunkilainen kuvittelee, osa 3).
Samaan aikaan ainakin tämä veneilijä kyntää kyistä sarkaa lasikuitupellollaan parhaina hevosinaan hiekkapaperit, käsityökalut ja epoksihartsit. Minkälaista satoa urakka kantaa, sen näyttää kaamoksen jälkeen nouseva kevätaurinko.
Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)