Onnenpäivä trendinharjalla

Blogi 19.05.2025

Sarkastisen sanonnan mukaan veneilijällä on kaksi täydellistä onnenpäivää: Se, kun ostaa veneen ja se, kun myy sen pois. Ensimmäinen noista oli minulla torstaina, juuri ennen Lauttasaaren kevätperinteeksi muodostunutta Suomiveneilee -koeajopäivää.

Niinpä olin melko täpinöissäni tilaisuuden avajaisissa. Saattoi käydä niin, että tällä kertaa kerroin omastani enemmän, kuin muistin kysellä veneiden esittelijöiltä heidän uutuusmalleistaan.

Lisää sisäistä hyrinää aiheutti se, että huomasin kerrankin elämässäni olevani trendin aallonharjalla. Avajaisten lehdistötilaisuudessa Finnboatin edustajat kertoivat ajankohtaisia venealan kuulumisista ja markkinatilanteesta. Hyviä uutisia olivat lähinnä varovaiset ounastelut siitä, että uusien veneiden osalta pahin aallonpohja vaikuttaisi olevan ohi tärkeimmissä vientimaissa Ruotsissa ja Norjassa. Mutta omalle kohdalle osui tämä Finnboatin hallituksen varapuheenjohtajan ja AMT Veneet Oy:n toimitusjohtaja Mikael Winqvistin kommentti: ”Käytettyjen kauppa käy hyvin eikä se ole missään vaiheessa laskenutkaan. Pieniä ja halpoja veneitä ostetaan aina.”

No niinpä ostettiin, kiitos vain!

Näyttää siltä, että olen käyttäytynyt tyypillisen kuluttajan lailla myös laajemmin katsoen. On nimittäin niin, että toisin kuin perinteisiäkin uutisia seuraamalla, saati somekanaviin uppoamalla voisi päätellä, Suomella ja suomalaisilla ei itse mene erityisen huonosti taloudessa. Varallisuutta ei tosiasiassa ole kadonnut pörssikurssien heilahteluissa niin, etteikö se palaisi takaisin seuraavassa keikauksessa. Työllisyys ei ole dramaattisesti romahtanut, palkkoja on nostettu sopimuksilla eikä valtiokaan ole sen velkaantuneempi kuin muut länsimaat.

Mutta epävarmuutta, sitä on ollut ilmassa syystä ja syyttä. Niin minullakin henkilökohtaisesti. Viime talvi oli sangen turbulentti, välillä näytti todella pahalta, eikä korjaantunutkaan tilanne ole läheskään yhtä turvallinen kuin vielä muutama vuosi sitten.

On tuntunut järkevältä ja vastuulliselta keskittyä säästämiseen ja kulujen karsimiseen. Niin ovat tehneet lähes kaikki kansalaiset siinä määrin, että monella muullakin kuin venealalla on jouduttu ihan oikeasti ihmettelemään asiakkaiden katoamista.

Juuri nyt olen lievässä euforiassa, mutta itse asiassa niin pitääkin ja se oli tarkoitus. Kevään aikana useampi läheinen ehti jo huomauttamaan liian tiukan säätämisen vaaroista. Alat vaikuttaa huolestuttavan happamalta ja pessimistiseltä, oli viesti, jonka sain välillä hellemmin ja välillä kitkerämmin muotoiltuna. Hanki välillä jotain kivaa ihan vain itsellesi, kuului kannustus. Voihan olla, että koko puskuria nielevää katastrofia ei koskaan edes tule. Huoli huomisesta ei saisi tappaa tätä päivää.

Jokainen toki tietää kohdaltaan, onko omaan budjettiin sopiva piristysvara kokoluokaltaan pieni, suuri, uusi vai käytetty vene. Ehkä pelkästään uusi varuste vanhaan paattiin riittää.

Oma panokseni epäilemättä on vaatimaton verrattuna niihin, joita koeajopäivän laitureilla kiertelevät katsojat pyörittelivät mielissään. En silti voinut olla tuntematta isovelimäistä sympatiaa heitä kohtaan. Eivät ne vielä tiedä, kuinka hyvältä tuntuu kaupanteon jälkeen. Minä tiedän.

Tiedän senkin, miltä tuntuu kun haaveet kalareissuista, sieniretkistä ja ihan vain kauniin päivän piknikeistä omalla veneellä viimein ovat muuttumassa todellisuudeksi. Näissä tunnelmissa uskon ja toivon, että se veneen omistajan viimeinen onnenpäivä on omalta osaltani vasta kaukana, kaukana tulevaisuudessa.

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)