Kurssin kautta kevääseen

Blogi

Vanhan sanonta kertoo näin: Ne, jotka osaavat, tekevät. Ne, jotka tietävät mutta eivät osaa, opettavat. Ja ne, jotka eivät tiedä eivätkä osaa, mutta joita kiinnostaa, ryhtyvät toimittajiksi.

Aika tylyä tavallaan, mutta kyllä minä tuon ainakin osin todeksi tunnustan. Toimittajan työssä yksi tärkeimmistä tehtävistä nimittäin on kysymysten esittäminen niille, jotka osaavat, tietävät ja tekevät.

Myös tyhmien kysymysten. Sitä ei saa pelätä, kuinka tyhmältä silloin itse voi vaikuttaa. Vasta sitten, kun mahdollisimman perusteellisesti tajuaa asian, siitä voi edes yrittää kertoa lukijoille.

Kun juttu on valmis, se toivottavasti välittää osaajien ja tietäjien viisautta eteenpäin. Väistämättä siinä karttuu omakin ymmärrys, mikä on tietenkin kiva plussa. Toinen plussa on se, että ajan pitkää karaistuu sietämään tyhmän ja tietämättömän osaa. Se helpottaa, että poikkeuksetta ne osaavat ja tietävät suhtautuvat suvaitsevasti ja kärsivällisesti tyhmien kyselijään, kun huomaavat hänen olevan oikeasti utelias ja kiinnostunut.

Tämä kokemus laskee huomattavasti kynnystä lähteä hakemaan oppia erilaisilta kursseilta. Niinpä lähes jokaisen harrastukseni olen aloittanut alkeiskursseilla. Enkä ole lainkaan kursaillut hakeutua jatko-oppiin sittenkään, kun omia taitoja ja kokemusta on karttunut. Aika usein on käynyt niin, että itsekseen opeteltuihin tietoihin ja taitoihin on niillä saanut yllättävää syvennystä. Joskus on käynyt niinkin, että jo hyväksi havaittu rutiini onkin tullut vaihdettua uuteen ja vielä parempaan.

Veneilyn kaltaisen sesonkiharrastuksen kohdalla on erinomaisen hieno ilmiö, että internetin myötä paljon kursseja on tullut saataville tosiaikaisesti. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin keväällä veneen hankkiva joutui odottamaan ensimmäisen kautensa yli, ennen kuin pystyi marssimaan Työväenopistoihin hankkimaan edes perustietoja vesiliikenteen säännöistä ja suunnistuksesta. Nyt navigointikursseja voi suorittaa ennen kautta ja vaikka kuinka korkealle tasolle asti.

Käytännön harjoitukset tietenkin jäävät veneilykaudelle. Mutta sekin tuntuu suorastaan hurmaavalta mahdollisuudelta, että teoriaa pääsee tuoreeltaan soveltamaan käytäntöön omalla veneellä harjoitellen.

Toinen koulutuksen laji, mitä nykyaikana on tarjolla monipuolisemmin kuin omassa nuoruudessani, ovat veneilyn ajokoulutukset. Purjehtijoille etenkin löytyy sekä eri mittaisia kursseja, että yksittäisiä päivän teho-opetuksia. Moottoriveneilijöille tarjonta on niukempaa, vaan ei olematonta.

Omasta kokemuksesta voin suositella tuollaisia tehoannoksia silloin – ja ehkä nimenomaan silloin – kun omasta mielestä taidot alkavat olla hyvällä tasolla. Siihen mennessä saattaa nimittäin olla syntynyt pinttyneitä tapoja, joista voi olla hyvä oppia irti ammattilaisen vinkeillä.

Tämän talven oppimäärään minulle kuuluivat venesähköt. Kurssi oli kevättalvella ihan perinteisesti luokkahuoneessa. Viikonlopun aikana saimme muhkean annoksen sähköopin perusteita teoriassa, powerpointtia seuraten ja luentoja kuunnellen. Onneksi pääsimme myös tekemään yhtä paljon käytännön tehtäviä, joissa tulivat tutuiksi tärkeimmät työkalut, veneen sähköjärjestelmän osat ja ennen kaikkea järjestelmällisen työtavan tärkeys.

Artikkeli aiheesta Kippari-lehteen on tässä pöydällä juuri työn alla. Muistiinpanot, haastattelunauhat ja oppimateriaalit ovat hitaasti järjestäytymässä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi juttua varten, ja samalla oman mielen syövereihin. Toimittajan tyhmyys siis vähenee koko ajan teorian osalta.

Kunhan juttu valmistuu, pääsen parantelemaan myös käytännön osaamista oman veneeni kimpussa. Se odottelee jo kärsimättömänä kevätkunnostusta.

Veneilytoimittaja Pasi Nuutinen purjeveneen ruorissa

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)