Kiihdytys kohti kesää

Blogi

Jo viime kesä oli veneilijän silmin varsin tavallista aikaa. Säät olivat jonkin verran keskimääräistä suotuisammat harrastuksellemme, sinilevätilanne vaihteli niin merellä kuin järvillä hellekausien huonosta viileämpien jaksojen kohtalaiseen. Uusia, koronasulkujen innostamana veneilyn pariin tulleita kippareita tapasi silloin tällöin, mutta eipä heistä suurempaa haittaa tullut. Eikä etenkään epäluuloisimpien odottamaa piikkiä onnettomuustilastoihin. Uusi normaali vesillä vaikutti kaiken kaikkiaan aika samanlaiselta kuin vanha.

Polttoaineen hinnannousu hillitsi suurilla moottoreilla liikkuvien kaukomatkailua. Asiasta kommentoivat ulkosaariston vierassatamat rauhallisesti, mutta Viron puolella ilmiö kuului olleen vielä voimakkaampi. Omilla loppukesän reissuilla sekä Pranglissa että Noblessnerissä isännät päivittelivät lähes tyhjiä satamiaan. Meidän ja muutaman muun purjeveneen seuraksi olisivat kaivanneet ainakin paria tusinaa suomalaista moottorimatkailijaa. Putinin toimia sadateltiin, eikä vain bensan hinnan takia.

(Sivuhuomio: jos kerran Putin ajaa venäläisten etuja kaikkialla maailmassa, miksi heidän ihmis- ja kansalaisoikeutensa ovat kaikkein kurjimmat juuri Venäjällä?)

Venealalla, niin veistämö- kuin varusteteollisuuden puolella, poikkeusvuosien synnyttämiä karvapalloja pitää kakoa kurkusta vielä jonkin aikaa. Etenkin, kun samainen Putin sotkee juuri koronan jäljiltä selventymässä olleita pasmoja. Osviittaa antaa se, että vanhan normaalin mukainen talven ja kevään messukierros on taas mahdollinen – ja siksi pakollinen – meille veneilytoimittajille. Düsseldorf, Helsinki ja Tukholma on nyt nähty ja näkymistä voi vetää johtopäätöksiä.

Ensimmäinen on se, että näyttelyt ovat edelleen sekä kiinnostavia että tarpeellisia. Kaikki kolme olivat tosin kolmen vuoden takaista pienempiä sekä näytteilleasettajien että yleisömäärän mukaan, mutta pelättyä vähemmän. Puhutaan plusmiinus kymmenen prosentin muutoksista, kun veikkaukset ulottuivat 40-50 prosenttiin.

Jälleen kerran nähtiin, että vastoin sananlaskua, pessimisti pettyy aina.

Toinen huomio on se, että vaikeiden vuosien jälkeen uusia venemalleja taitaa tulla vielä parina seuraavanakin vuonna niukasti. Toissa ja viime vuoden kysyntäpiikit yhdistettynä komponenttien ja materiaalien saantivaikeuksiin ovat aiheuttaneet sen, että nykyisiä malleja tuotetaan liukuhihnat punahehkuisena, jotta toimitusajoissa päästäisiin tolkullisiin lukemiin.

Uutta aivan varmasti kehitellään suunnittelupöydillä, mutta tehtaisiin ideat eivät vain vielä mahdu. Kun niin lopulta käy, päästään ihmettelemään myös uusien ja ympäristöystävällisten materiaalien esiinmarssia. Kierrätysprosentteja esiteltiin jo nyt suurella ylpeydellä aina, kun siihen vähänkin pystyttiin. Ja sähköpropulsio, se on tulossa yhä käyttökelpoisemmaksi.

Edellisestä seuraa suoraan kolmas arvio. Käytettyjen veneiden kauppa tulee pysymään hyvällä tasolla, ja sen seurauksena korjaus- ja kunnostustoiminta vilkkaana. Ihan positiivinen seikka, on oma mielipiteeni, kun lasken samaan kategoriaan omien veneiden paremman ylläpidon.

Juuri siinä hätkäyttää vuosi toisensa jälkeen se, kuinka paljon enemmän ja parempaa huolta Ruotsissa pidetään vanhoista veneistä. Olkoot ne puuta tai muovia, moottoreilla tai purjeilla, tunnustettuja klassikoita tai ihan tavallisia kansanveneitä, merkkikerhoja löytyy ja veneitä puunataan laiturikävelijöitä ilahduttavaan kuntoon ja omistajiensa ylpeydenaiheiksi.

Numeroilla mittaamattoman huomion voi tehdä messujen yleisestä tunnelmasta. Se on ollut myhäilevän miellyttävä. "Täällä taas" -tervehdyksiä on kuulunut eri kielillä, kun toisiaan kohtaavien messuvieraiden keskusteluja on sivukorvalla kuunnellut.

Tulipa Saksassa muuan messuemäntä oikein sydämellisesti halaamaan ja vaihtamaan eurooppalaiset poskipusut, kun viime näkemästä kuulemma oli ihan liian pitkä aika.

Se kyllä lämmitti. Vaikka kävikin ilmi, että rouva oli erehtynyt henkilöstä.  

Bloggaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)