Klassikkomokalla uuteen kauteen

Blogi 27.04.2026

Ylivoimaisesti yleisimmäksi syyksi huviveneiden meripelastustehtävissä kirjataan vuodesta toiseen moottorivika. Tosiasiassa noista moottorivioista suurin osa on niinkin yksinkertainen ja rehellisesti sanottuna nolo, kuin polttoaineen loppuminen. Erityisen usein näitä tapauksia tulee juuri kauden alussa, kun into juuri vesille lasketun veneen ”ihan vain lyhyeen” neitsytmatkaan on kaikkein polttavin.

Olen asiasta kirjoittanut varmaankin puolisen tusinaa artikkelia eri lehtiin, ystävällisen painokasta äänensävyä tavoitellen. Kolmesti olen myös itse hinannut enemmän tai vähemmän punastelevia lajitovereita takaisin kotisatamaan tai tankkausasemalle.

Ja eilen, hakiessani asiakkaan venettä telakalta omaan laituriinsa, sain sitten kirjattua yhden tällaisen pelastustehtävän ihan omiin nimiini.

Katsoin kyllä ennen lähtöä, että onpa bensa vähissä. Lähdin silti matkaan, kun tiesin reitin varrelta löytyvän veneaseman. Mutta kun tulin sen kohdalle, päätin sittenkin jatkaa matkaa. Mielestäni tankissa näytti olevan ainetta vielä ainakin puoli viisarinpaksuutta eikä matkaa enää ollut kuin reilu merimaili; ei kai nyt noin lähellä enää voi kesken loppua?

Kyllä voi, näköjään vain 300 metriä ennen maalia. Sekin oli melomaton matka vastatuuleen tällä veneellä, joten pakko oli soittaa Meripelastuksen numeroon.

Hätää ei sinänsä ollut. Tukeva vene, ei aallokkoa, tuuliajo ei ihan pian veisi kivikkoon. Ainoa huoli oli ajautuminen Tallinnan-laivojen väylälle, jossa olisin ihan liikunta- ja ohjailukyvytön.

Pelastajat saapuivat paikalle reilussa vartissa. Hyvin kohtuullinen aika siis käytettäväksi itsekritiikkiin, kun tilanne oli mitä puhtaimmin itse aiheutettu. En tiedä, kuinka hyvin Rajavartiolaitoksen ymmärsivät kasvojeni punoituksen johtuvat häpeästä eikä raikkaasta merituulesta, mutta tehtävänsä he hoitivat ystävällisesti, asiallisesti ja taitavasti.

Kiitos teille, ja anteeksi aiheuttamastani vaivannäöstä.

Joten teenpä vielä kerran listan ennen neitsytmatkaa tarkastettavista asioista, nyt suuremmalla nöyryydellä kuin koskaan ennen.

Tarkista kaikkien laitteiden toiminta ennen köysien irrottamista.

Varmista, että veneessä ovat mukana lakisääteiset varusteet: pelastusliivit kaikille veneessä oleville, tyhjennysväline (äyskäri, pumppu tai vaikka ämpäri), airot tai mela, ankkuri köysineen, sammutin (voimassa olevalla tarkastusleimalla), äänimerkinantolaite sekä rekisteröintitodistus.

Pukeudu kunnolla kylmää viimaa vastaan ja edellytä samaa myös mukaan tulevilta. Pakkaa mukaan edes vähän evästä ja juomavettä.

Varmista, että mukana on työkalupakki, ja että sen varustus ei ole talven aikana karannut muihin töihin. Sama koskee ensiapupakkausta.

Ota mukaan myös paperikartta ja kompassi plotterin vikaantumisen varalta.

Varmista, että kännykässä on kunnolla virtaa. Ilmoita jollekin maihin jäävälle, mihin olet menossa ja milloin suunnittelet palaavasi, ja muista myös kuitata hänelle, kun olet onnellisesti perillä.

Ja vielä kerran, korvat yhä punoittaen: älä lähde liikkeelle tyhjällä tankilla, vaan ota mieluiten mukaan vielä varakanisteri.

Toivottavasti näillä muistutuksilla teidän veneilykautenne saa kunniallisemman alun kuin omani.

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)