Tuikea Ulla ja kuuma Saara

Blogi 28.07.2025

Tämän kesän lomapurjehdukset ovat nyt onnellisesti takana. Kelejä oli vaihtelevasti jopa Suomen kesän mittapuulla arvioituna.

Ensimmäiset kaksi viikkoa täyttivät määritelmän, jonka Alfred Hitchcockin kerrotaan antaneen ihanteellisille naispääosan näyttelijöille elokuvissaan. Pitää olla kaunis niin, että kylmä ulkokuori kätkee sisällä riehuvat intohimon myrskyt.

Kauneuden suhteen ei tietenkään ollut moitteen sijaa Saaristomeren maisemissa auringon kimaltaessa, eikä ainakaan omasta mielestäni edes tummanpuhuvien ukkosrintamien noustessa taivaanrantaan. Päälle asti ne eivät onneksi vyöryneet kuin yhtenä päivänä.

Suurinta draamaa tarjosi Ulla-myrsky, ja tällä kertaa melkein koko Suomen rannikolle. Sen saapumista ennätti hyvin tarkkailla jo muutaman päivän etukäteen sääsovelluksista. Niitä voi nykyveneilijä muuten kiittää hyvällä syyllä, vaikka ennusteiden tarkkuudesta onkin yleisemmin tapana marmattaa. Nyt oli jo hyvissä ajoin nähtävissä mihin, milloin ja kuinka kuvaa Ulla aikoo iskeä. Todellisuus ei poikennut ennusteista juuri lainkaan.

Ihmeellinen veneilyn vihaaja Ulla-myrsky kyllä oli. Se raivosi Porin tasalta yli Saaristomeren ja jatkoi sitten Suomenlahdelle melkein täysissä voimissa, mutta mantereelle se ei astunut käytännössä lainkaan.

Ulla oli tietysti puheenaiheiden ykkönen sitä edeltävinä päivinä. Kipparit vertailivat innokkaasti suunnitelmiaan niin saunojen lauteilla kuin laitureilla. Turun vierassatama oli kuulemma myyty täyteen jo monta päivää etukäteen, eikä Nauvossakaan ollut enää yhtään paikkaa vapaana edellisiltana.

Itse suojauduin lopulta Korpoströmiin. Vähän arvelutti, kääntyykö tuuli liikaa avonaisen salmen suuntaiseksi, mutta hyvin pärjättiin. Kaikki veneet saatiin laitureiden suojanpuolelle ja kokka tuulta vasten, kun yksi siirrettiin myrsky-yöksi poijupaikalta tankkauslaituriin.

Puolen yön paikkeilla Ullan piti olla kiivaimmillaan. Meitä laitureilla kierteleviä levottomia oli muutama tarkkailemassa huippuhetkiä. Pelkäsimme, että tiiviisti rinnan kiinnittyneiden pursien mastot alkavat kilkkumaan toisiaan vasten. Veneillä ei ollut lopulta mitään hätää, mutta hauska oli katsella tuulen puhaltamia aavemaisia sateen riekaleita kesäyössä.

Vielä seuraavankin viikon suosituin purjehdusasu oli täysi kuoripuku. Sitten saapui pitkään odotettu kunnon kesähelle. Tuulet ja tuulialueet vaihtoivat nyt arvaamattomuutensa aivan toiseen päähän skaalaa. Välistä löytyi muutamia mainoita päivä spinnujen tuulettamiseen (mm. Nötöstä Seiliin kolmella jiipillä!), mutta olipa pakollisten siirtymien hoidossa pakko turvautua kokopäiväiseen peltigenuaankin.

Viimeistään Saaran päivänä helle muutti tilannetta niin, että pelastusliivien ohella tärkeimmäksi henkilökohtaiseksi turvavarusteeksi nousi 50-kertoimen aurinkorasva.

Kolmen purjehdusviikon tappiot on helposti laskettu: yksi kadonnut retkipyyhe.

Voittojen lista on huomattavasti pidempi. Tuli innostettua uusia ihmisiä purjehduksen pariin. Erityismaininnan ansaitsee siskonpoika. Reipas ja roteva nuorukainen miehistössä tarkoitti sitä, että kippari sai hoitaa raskaat skuuttaukset ja purjeiden nostot ääniohjatuilla vinsseillä.

Tuli elvytettyä vanhoja ystävyyksiä, verestettyä nykyisiä ja solmittua uusia. Ennen käymättömistä vierassatamista teki vaikutuksen Laura Peterzéns huiman hienosti viimeisteltynä kokonaisuutena ja vanhoista tutuista Högsåran Farmor’s Cafe aina yhtä maittavilla kakuillaan.

Pakollinen talviturkin heitto merivedessä onnistui sekin, ja helleaallon tultua pääsi uimaan myös omasta halusta ja mielellään.

Pakollinen talviturkin heitto merivedessä onnistui sekin, ja helleaallon tultua pääsi uimaan myös omasta halusta ja mielellään. Turkulaista veneilyseura Merituulta pitää kiittää vieraanvaraisuudesta ulkopuolista kohtaan sekä onnitella aivan erinomaisesta kerhosaaresta ja saunan upeasta näköalaikkunasta.

Kaikkein tärkeintä on se, että mieleen, sydämeen ja pitkäaikaismuistiin sai talletettua monia hetkiä täynnä onnea, lämpöä, ystävyyttä ja merimaisemia. Kyllä niillä sitten talvella kelpaa lämmitellä.

Ja ennen sitä on vielä puolet kesästä nauttimatta!

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)