Merkkiylpeys kunniaan
Blogi 19.06.2019
Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin Sparkman&Stephens veneiden harrastajien maailmanlaajuisen yhdistyksen vuosikokoontuminen. Sattumoisin juuri Suomessa näitä veneitä on poikkeuksellisen paljon ja hyvässä kunnossa. Suurin syy on se, että S&S on suunnitellut paljon Swaneja, mutta muutkin meikäläiset veistämöt käyttivät aikoinaan tuota maailman kärkinimiin kuuluvaa toimistoa.
Niinpä tapahtumaan kuului myös regatta. Laivue koostui pääosin suomalaispursista, muutamilla omilla veneillä oli saavuttu paikalle myös Ruotsista ja Saksasta. Kauempaa lentäen tulleet vieraat – hollantilaisia, brittejä, jenkkejä, uusiseelantilainenkin – pääsivät miehistöiksi muiden veneisiin. Sivusta seuranneena näytti siltä, että vastakutsuja jaettiin jo laituriin palattua, illanvieton edetessä arvatenkin vielä lisää.
Jos jotain toivoisin meikäläiseen veneilykulttuuriin leviävän maailmalta, se on juuri erilaisten merkkitapaamisten ja -kerhojen yleistyminen. Toki sille on syynsä, miksi niiden perinne on meillä melko niukka, enkä todellakaan ratsasta nyt myyteillä suomalaisesta ujoudesta tai erakkomaisuudesta. Yhtä lämmin, avoin ja seurallinen ilmapiiri kuin parhaista ulkomaan merkkitapaamisista, löytyy mistä tahansa meikäläisen vierassataman saunasta. Niissä vertaillaan kokemuksia veneistä ja reissuista, annetaan ja pyydetään vinkkejä, tullaan tutuiksi ja ehkä ystäviksikin.
Suurempi syy lienee se, että meillä veneet ovat jakautuneet poikkeuksellisen tasaisesti pitkin maata eri vesistöihin. Jos miitti ei ole omalla järvellä, sinne lähteminen vaatii jo melkoista panostusta.
Jotain silti tapahtuu. Pienempiä piirejä on, vaikka ne eivät ulospäin paljon näy. Viime kesänä tupsahdin yllätyksekseni Grandezza-veneiden kokoontumiseen Kasnäsissä. Ilmeisesti paikallisen jälleenmyyjän organisoima tapahtuma on vuosittainen, ja paikalla oli veneitä pitkin etelärannikkoa. Olen kuullut, vaan en nähnyt, että vanhoilla Coroneteillä ja Fjordeilla olisi jotain yhteistyötä. Purjeveneillä merkki- ja luokkamiittejä on luontevasti eri kisojen yhteydessä.
Grandezza-weekend
Sitten ovat tietysti yhtä venemerkkiä laajemmat tapahtumat. Suuret LYS-kisat tietysti purjehtijoilla, ja puuveneilijöillä Viaporin Tuopin sekä Puuveneen Vuoksen kaltaiset yhteisjuhlat.
Nopeiden moottoriveneiden kokoontumiset, kuten Poker Runit tai Muistojen Suur-Saimaat, jakavat mielipiteitä sivullisten joukossa. On kuitenkin hyvä muistaa, että tapahtuman hengen määrittävät ennen kaikkea osallistujat ja järjestäjät itse. Perhejuhla, kansanjuhla ja kreisibailut ovat pohjimmiltaan kaikki juhlia, vaikka tunnelmaltaan erilaisia.
Mutta kun noinkin paljon mahdollisuuksia kaikenlaisten veneilijöiden kokoontumisiin on jo olemassa, miksi haikailen lisää yksittäisiin merkkeihin keskittyviä?
Siksi, että ulkomailla ja etenkin Ruotsissa liikkuessani olen nähnyt, kuinka hienossa kunnossa pidettyjä, taidolla ja rakkaudella entisöityjä veneitä niissä näkee. Vaikuttaa siltä, että merkkiylpeys johtaa suoraan parempaan ja huolellisempaan veneiden ylläpitoon. Se taas viehättää sielussani asuvaa kertakäyttökulttuurin vastustajaa ja kierrätyksen sekä vastuullisen omistamisen ja kuluttamisen kannattajaa.
On vielä sellainenkin perspektiivi, että kun veneen omistaminen pohjimmiltaan on melko lailla välineurhelua, en keksi parempaa tapaa olla siitä ylpeä, kuin pitää se väline aina näyttelykunnossa.
Tai edes kerran kesässä.
