Löydä uudet veneet, moottorit, varusteet, palvelut ja paljon muuta!

 

Iso vene on ekoteko

Blogi 8.7.2019

kotisatama ja vierasvenesatama

Jokainen matkaveneilijäksi houkuteltu mökkeilijä on yhden poukaman pelastaja, kirjoittaa Pasi Nuutinen. 

Mitä vanhemman polven veneilijän kanssa alkaa juttusille, sitä herkemmin nousee esille huoli luonnonsatamien vähenemisestä. Kyllä niitä edelleen on, mutta kovin usein muistojen kultaamaan lapsuuden poukamaan ujuessa huomaa, että sinnehän on noussut kesämökki, eikä kohteliaalle etäisyydelle siitä enää voikaan rantautua.

Ilmiö on laajentunut yhä kauemmas suurista kaupungeista. Jopa kaikkein rikkonaisimmista saaristoista on vaikea löytää ankkurikelpoista lahdelmaa, jota ei olisi mökitetty.

Toisin päin katsoen saman huomaa hakemalla nettipalveluista rantamökkejä tai -tontteja. Kyllä niitä myynnissä on paljonkin, mutta aniharva tarjoaa suojaisaa paikkaa veneelle. Pistolaiturit vain törröttävät rannasta suoraan avoimina tuulille ja aallokolle.

Tällä kertaa asian puheeksi nostanut senioriseilori  esitti ratkaisuksi mielenkiintoisen ajatuksen. Se syntyi edellä mainitun lisäksi siitä huomiosta, että trendien mukaan matkaveneilijät käyttävät yhä enemmän maksullisia palveluita vieras- ja kotisatamissa ja toivovat niiden tarjonnan laajentumista edelleen. Sanomattakin on selvää, että palveluita tarjoavat puolestaan toivovat veneilijöitä asiakkaikseen yhä sankemmin joukoin.

Siispä tehdään isoista, asuttavista veneistä ympäristönsuojelun airut, ekoteko ja kansantalouden pelastava enkeli. Se tapahtuu yksinkertaisesti kaavoittamalla enemmän ja keskitetympiä koti- ja vierassatamien yhdistelmiä.

Maisemallinen näkökulma tulee jäljellä olevien luonnonsatamien rauhoittamisesta rakentamiselta. Jokainen matkaveneilijäksi houkuteltu mökkeilijä on yhden poukaman pelastaja.

Lasketaan näin: jos mökkitontilla on sata metriä suoraa rantaviivaa, 200 ison veneen satama suojelee 20 kilometriä rannikkoa. Tai suoranaisesti 200 poukamaa.

Sellainen satama tarjoaa riittävän asiakaskannan aika monenlaisen venepalvelun tukikohdalle. Kun satamat liittoutuvat keskenään verkostoksi ja ottavat mukaan pienempiään, erilaisia huolto-, varaosa- ja tukipalveluja riittää mies-ja-paku -periaatteella liikkuville keikkaduunareille (juu, kyllä tähän mobiiliappi tarvitaan, se on nykyaikaa, iloitsi senioriseilori).

Kun kyse on leimallisesti matkaveneilijöiden satamasta, suuri osa paikoista on luonnollisesti tyhjänä pitkät ajat keskellä parasta sesonkia. Laitetaan ne vieraskäyttöön, ehkä sillä samalla appilla. Tuotot jaetaan paikan haltijan ja satamayrittäjän kesken.

Koti- ja vierassatamien yhdistäminen auttaa myös veneilypalveluiden perusongelmaan, kauden valitettavan lyhyeen kestoon. Kun tulot eivät pelkästään vierailijoiden varassa - joiden saapuminen on yhtä arvaamatonta kuin kesäsää - uskallusta investointeihin riittää paremmin. Se koskee yhtä hyvin fyysiseen ympäristöön sijoittamista kuin kausityöläisten palkkaamista.

Siispä ensin kaavoittajat töihin ja sijoittamaan kunnon kokoisia satamia paikkoihin, joihin pääsee hyvin henkilöautojen lisäksi julkisilla kulkuneuvoilla. Sitten veneiden talvisäilytysalueet nimenomaan satamien välittömään yhteyteen. Espoolais–helsinkiläinen idiotismi isojen veneiden maantiekuljetuksista kilometrien päähän pitää unohtaa kuoliaaksi saman tien.

Seuraavaksi massiivinen kampanja, jolla perustellaan matkaveneilyn ylivoimaisuutta mökkilomailuun nähden. Aloittaa voi kylmästi sillä tosiseikalla, että missä tahansa hintaluokassa samalla rahalla saa paremman veneen kuin mökkitontin, itse rakennuksesta puhumattakaan. Siitä voi jatkaa vaikka maisema-arvoilla (veneellä ne voi vaihtaa halutessaan), veden puhtaudella (vene pystyy väistelemään sinileväkukintoja) ja loman käytännöllisyydellä (veneellä voi hoitaa sekä paikallaan olon että matkailun yht’aikaa) ja niin edelleen.

Lopulta pääsemme nauttimaan paremmista palveluista, yhä vaivattomammasta matkaveneilystä - ja pistäytymisistä luonnonsatamissa, joiden rannoille autioituneet kesämökit luovat hämyisiä muistoja vanhoista, huonoista ajoista.