Sydäntalven sesonki

Blogi 04.02.2026

Veneilijän kesä talven keskellä ja kaamosmasennuksen taltuttaja ovat tietenkin venemessut. Meille alalla toimiville messut nimenomaan monikossa. Vakio-ohjelmaan ovat esimerkiksi itselläni kuuluneet poikkeuksetta jo reilun kahden vuosikymmenen ajan Düsseldorfin Boot tammikuun puolivälissä, tämän viikon lopulla alkava Helsingin Vene-Båt ja maaliskuun alkupuolella Tukholman Allt för Sjön.

Vuosien varrella niistä kullekin on hahmottunut omia erityispiirteitään. Ammatillisesta näkökulmasta toki, mutta myös sellaisia, jotka kutittelevat sisäistä harrasteveneilijääni. Siinäkään roolissa en jää reissuilla koskaan yksin. On nimittäin aina sekä hauskaa että vähän yllättävää huomata, kuinka runsaasti suomalaisia veneilijöitä tallustelee myös ulkomaisten messujen käytävillä. Eivätkä läheskään kaikki ole siellä suurilla ostoksilla, vaan nostattamassa tunnelmaa tulevaa kautta varten.

Düsseldorf on maailman suurin venenäyttely. Sen silkka koko jaksaa ällistyttää yhä, vaikka tänä vuonna jäätiin kauas koronavuosia edeltävästä mittakaavasta. Ensimmäisellä visiitillä kuljin luultavasti monttu auki koko ajan.

Veneiden määrä ja niiden kirjo ovat erityisen kiehtovia kaltaisilleni, joita veneet kiinnostavat silkkoina laitteina. Uudet innovaatiot tekniikassa, muotoilussa ja käyttötarkoituksissa tempaavat tutkiskeluun, vaikka ne eivät sinällään koskettaisi itseä millään tavalla.

Tällaiselle ”välineonnelliselle” hörhölle Boot-näyttelyä voin vilpittömästi suositella kaupunkilomaksi edes kerran elämässä.

Ennen annoin vinkiksi myös, että varuste- ja etenkin vaatetäydennyksillä saattoi säästää ison osan matkan hinnasta. Saksassa oli tapana, että kun vaikkapa purjehdusasuista oli tulossa uudet mallistot, valmistajat keräsivät jälleenmyyjien varastoista vanhat pois ja pistivät ne myyntiin 50, 70 ja jopa 80 prosentilla alennettuina messutarjouksina. Näin saatiin kevääksi kauppojen hyllyt vapaaksi uutuuksille.

Nykyisenä verkkokauppojen ja On Demand -toimitusten aikoina tapa näyttää hävinneen, valitettavasti.

Helsingin messut ovat erityisasemassa monesta syystä. Oma perinne niiden suhteen on paljon työuraa pidempi. Ensimmäisillä käynneillä olin tuskin paljon suurempi, kuin ne muovikassit, joissa kannoin vene-esitteitä kotiin luettavaksi. Myöhemmin olen asunut eri puolilla Suomea ja välillä ulkomaillakin, mutta joka vuosi pidimme kiinni siitä, että isän kanssa käydään yhdessä venemessuilla.

Toinen etu on käytännöllinen, kotikaupungissa kun ollaan. Pasilan halleissa tulee roikuttua messuviikon aikana useina päivinä, kun työjuttujen lisäksi pitää päästä tapaamaan eri kaveriporukoita (Miksiköhän sinne ei muuten myydä sarjalippuja tai messurannekkeita? Täytyypä kysäistä järjestäjiltä!).

Ja vaikka Helsingissäkään ei olla enää parhaiden vuosien tasolla, se on silti ylivoimaisesti Pohjoismaiden suurin näyttely, mitä tulee veneiden ja varusteiden määrän sekä valikoiman laajuuteen.

Se tuntuu vähän yllättävältä, kun ottaa huomioon, että Ruotsi ja Tukholma ovat markkina-alueena vähintään kaksi kertaa suurempia. Silti Allt för Sjön on jäänyt selvästi jalkoihin jo pari vuosikymmentä.

Totta kyllä, moottoriveneissä sieltä löytyy aina erikoisuuksia, joita ei meillä nähdä. Samoin suurien matkaveneiden tarjonta on yleensä hieman kattavampi. Etenkin purjeveneosasto on pitänyt pintansa huomattavasti meitä paremmin. Paras ja eniten kateutta aiheuttava alue Tukholmassa on silti vuodesta toiseen klassikkoveneiden ja kunnostettujen historiallisten veneiden osasto. Se into ja pieteetti, millä länsinaapurissa pidetään huolta sekä puisista harvinaisuuksista että tavallisista lasikuituveneistä, on ihailtavaa ja opiksi ottamisen arvoista.

Tilannetta Tukholmassa ei helpota se, että messuhallien alue on kaavasuunnittelun ja -valitusten välitilassa. Jollain aikataululla keskus korvataan toimistorakennuksilla, joten ehkä panostukset messutoimintaan eivät sen takia ole nyt aivan tapissa. Veneiden rinnalle samoihin halleihin on haettu muita näyttelyitä, joten suoranaisesti veneilyn ulkopuolelle kuuluvat houkutukset ovat vallanneet alaa (viime vuoden paras tuominen Tukholmasta oli aimo kimpale erinomaista fetajuustoa).

Plussapuoliin kuuluu se, että Tukholman messut voi kätevästi yhdistää laivaristeilyyn. Onhan selvää, että päivän ohjelmanumerona venenäyttely voittaa milloin vain pöljän kiertelyn Gamla Stanin turistiputiikeissa.

Laivalla kulkiessa saa myös ylimääräisen ripauksen sitä seuraavan kauden tunnelmaa, minkä tarjoaminen kuuluu kaikkien venemessujen tehtäviin. Tukholma on nimittäin juuri sen verran etelässä, että messujen aikaan sinne tullaan ja sieltä lähdetään avovettä pitkin.

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)