Pidä gasti kiireisenä

Blogi 06.05.2019

Veneilijä seuraa kevään tuloa toisessa kädessä lämpömittari ja toisessa maalipurkin käyttöohje: joko pysyy yö niin lämpöisenä, että voi sutia primerit ja elukkamaalit paatin pohjaan?

Leskenlehtien ja vuokkojen ilmestymisen huomaa vasta, kun kiikuttaa remonttiroskia seuran vajan taakse jätekatokseen.

Tämän kevään lämpöaalto päästi kunnostustyöt hyvään vauhtiin ennen pääsiäistä. Paitsi kipparit itse, veneettömät talkoolaiset voivat olla tyytyväisiä. Mitä ahkerammin avustaa, sitä varmemmin ja useammin tulee kutsuja myös veneilemään. Riittävästi kutsuja puolestaan tarkoittaa oman veneen hankinnan lykkääntymistä – mikä takaa kippareille innokkaita gasteja ja talkooväkeä jatkossakin.

Mutta jäävätkö venekauppiaat ulos tästä win-win-tilanteesta?

Tuskin, sillä talkoolaisista kasvaa veneilijöitä.

Aniharva aloittaa veneilyn ilman mitään aiempaa kosketusta lajiin. Se on hyvä jo kaikkien osapuolten turvallisuudenkin kannalta. Luulen – tilastotietoa en asiasta löydä – että pelkillä mielikuvilla harrastukseen lähteneet myös herkästi siitä luopuvat. Ehkä jo ensimmäisen veneensä aikana. Syvä rakkaus veneilyyn, kuten mihin tahansa muuhunkin, syntyy vasta arjen arvostuksen kautta.

Veneala on tehnyt arvokasta työtä kehittäessään viime vuosina mahdollisuuksia veneilykoulutukseen ja veneisiin tutustumiseen. Uusin kiinnostava tapahtuma on Helsingin Lauttasaaressa toukokuun 16.-17. päivinä järjestettävät koeajopäivät. Puolesta päivästä iltakahdeksaan (eli töiden jälkeen kerkiää hyvin mukaan) yli 30 venettä pienistä perätuuppareista suuriin matkaveneisiin ja -pursiin vie vastuukippareiden opastuksella väkeä vesille.

Mukaan ovat lähteneet suomalaisten venevalmistajien ja -kauppiaiden ohella ulkomaisia veneitä maahantuovat, joten kattauksesta on lupa odottaa monipuolista.

Kiitos tästä, ilman muuta. Yleisöksi on varmaan tulossa ensikosketusta hakevien lisäksi kokeneempia veneilijöitä. Jotta tapahtuma saisi jatkoa, toivottavasti myös vakavin ostoaikein liikkuvia osuu joukkoon.

Tuliterien veneiden markkinoinnin rinnalla pitää muistaa arvostaa hitaampaa ja vähemmän hohdokasta harrastuksen edistämistä. Juuri sitä kaveriveneily pohjimmiltaan on. Niin myös kunnostustalkoot, vaikka omasta veneestään huolestuneet kipparit eivät aina sitä oivalla. Kuinka tärkeää työtä he tekevätkään levittäessään käytännön tietoa ja taitoa huollosta sekä ylläpidosta. Se jos mikä on elävän veneilykulttuurin levittämistä.

Meillä talkoolaisille taas mikä tahansa veneen kimpussa puuhastelu (paitsi hiominen!) on sekä hauskaa, että antaa tunnun kipparilta saadusta arvostuksesta: Siis juuri minä saan vastuuta silmäteräsi hoidosta, wau!

Toki aika ajoin oman veneen ylläpito tuntuu liiankin työläältä. Ehkä kippari silloin kadehtii meitä heittogasteja, jotka pyrähdämme paikalle vain hetkiseksi. Lohduttakoon heitä se, että me puolestamme kadehdimme kippareiden veneisiinsä kohdistamaa kiintymystä. Se näkyy kyllä katseissanne silloinkin, kun huolet kurtistavat silmäkulmia.

Niinpä ennen pitkää, väistämättä, mekin päädymme haaveilemaan omista veneistä. Paitsi jos kipparit pitävät meidät riittävän kiireisinä talkoilla ja gastikutsuilla.