Löydä uudet veneet, moottorit, varusteet, palvelut ja paljon muuta!

 

Järjestäytynyt veneily tuo vakautta ja ennustettavuutta venekauppaan

Blogi 29.1.2016

Toimivat ja mielellään edes jotenkin ennustettavat markkinat ovat kannattavan ja kestävän liiketoiminnan yksi edellytys. Ainoastaan hyvin poikkeuksellisilla markkinoilla myyjä voi olettaa kysynnän olevan lähes rajatonta ja asiakkaan tarpeen itsestäänselvyys. Jälkiteollisessa yhteiskunnassamme ei ole pulaa hyödykkeistä, joten asiakaskäyttäytyminen ja markkinoiden tunteminen ovat entistä oleellisempia. Venealan kaupan erityisenä haasteena on suhteellisen voimakas suhdanneherkkyys. Tämä, koska saaristolaisia lukuun ottamatta ilmeisen harva meistä on fyysisesti riippuvainen veneestä kulkuvälineenä. Psyykkinen riippuvuus onkin jo toinen juttu. Veneet ovat myös vaikka moottoriajoneuvoihin verrattuna varsinaisia kestokulutushyödykkeitä. Hyvin pidetty kolmekymmentä vuotta vanha vene voi monesti olla käyttöarvoltaan lähes uuden veroinen. Näin ollen kaluston vaihto voidaan ajoittaa suhdanteiden, mieltymysten ja taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Suhdanneherkkyyttä vahvistaa vielä harrastajamäärien fluktuointi. Noususuhdanteiden myötä harrastuksen tulee paljon uusia veneilijöitä, joiden innostus laimenee sitten sateisen kesän tai taantuman myötä.

Tunteisiin vetoava markkinointi, edullinen rahoitus ja upeat hellekesät tuovat lajin pariin helposti uusia innostuneita harrastajia. Veneilyn todellisuus voi olla kuitenkin hyvin erilainen. Erityisesti kevyehkö kokemus voi haastavimmissa olosuhteisia tehdä hommasta epämiellyttävää. Tilanne, josta kokeneelle veneilijälle muodostuu mainio talvipäivien tarina, voi kokemattomalle olla haveriraportin paikka.

Veneilyseurat tarjoavat uusille veneilijöille mukavan tavan päästä harrastuksen alkuun. Seuroista löytyy samanhenkisiä ihmisiä sekä tarvittaessa hyviä ja vielä parempia neuvoja. Useat seurat toteuttavat myös Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n aikuiskoulutusjärjestelmän mukaisia veneily- ja purjehduskursseja. Seurojen yhteispurjehdukset, eskaaderit ovat hauska ja turvallinen tapa osallistua pidemmille vaikka Tukholmaan, Tallinnaan tai Pietariin suuntautuville venematkoille. Seuratoiminnan kautta myös perheen nuoriso löytää uusia kavereita ja viikonlopun viettäminen seuran saaritukikohdassa ei olekaan enää Alcatraz-tuomioon rinnastettava rangaistus. Seuran tukikohdat ovat erityisesti keväällä ja syksyllä, lomakauden ulkopuolella huonompaankin säähän soveltuvia kohteita, joissa on paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä tekemistä. Seuratoiminta perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen, tekemisen iloon ja aikaansaannosten näkemiseen. Kilpapurjehduksen ja nopeusveneilyn lisäksi SPV:n noin 330 jäsenseuraa liikuttavat noin 60 000 veneilijää sekä heidän perheenjäseniään.

Seuratoiminnan kulttuuri on kannustavaa ja neuvovaa veneiden ja niiden varusteiden ylläpidossa ja huollossa. Hyvällä ylläpidolla veneiden turvallisuus ja toimivuus varmistuu ja myös kaluston jälleenmyyntiarvo säilyy. Hyvin hoidetut, teknisesti toimivat käytetyt veneet tekevät lajin mielenkiintoiseksi uusille veneilijöille. Lajin haluttavuus kasvaa ja uusien veneiden kauppa helpottuu kun käytetyllä kalustolla on kysyntää. Järjestäytynyt veneily mahdollistaa myös vene- ja varustekaupalle aktiivisen vuorovaikutuksen käyttäjäkunnan kanssa. Markkinointi ja myynti voidaan kohdistaa aiheesta kiinnostuneille.

Parantunut osaaminen lisää turvallisuutta ja vähentää vahinkojen määrää. Veneilystä muodostuu hauskaa yhdessäoloa, mukavaa ja innostavaa tekemistä kaikille venekunnan jäsenille. Veneilijöiden osaamisen tasolla on merkitystä koko harrastuksen mielikuvan kannalta. Vastuullinen veneilijä käyttäytyy hyvin niin saaristoluontoa kuin kanssaveneilijöitään kohtaan. Tällä kaikella on merkitystä niin yksittäiselle veneilijälle kuin lajin haluttavuudelle, mikä hyvin todennäköisesti nostaa harrastajamääriä ja näin ollen välillisesti lisää venekauppaa. Veneilystä nauttiva, ehkä jopa psyykkisesti hieman riippuvainen harrastaja ei poistu harrastuksensa parista sateen tai taantuman vuoksi. Vaan, kuten raumalaiset ystäväni tapaavat kysyä: ”Millane paat silt jäi?”

Juttu on julkaistu Finnboat News-lehdessä nro 3/2015