Löydä uudet veneet, moottorit, varusteet, palvelut ja paljon muuta!

 

Kolmet messusilmät

Blogi 5.2.2016

Kun menen venemessuille toimittajana, mukanani on tarkka, etukäteen suunniteltu lista katsottavista kohteista. Kiireettä painaa päälle, ulkomaan näyttelyissä paluulennon ja kotimaassa lehden deadlinen takia.
Vakavasti harkitsevana ostajana messuille mennessä joko mielessäni tai ihan paperilla on myös harkittu suunnitelma katsottavista varusteista ja tarvikkeista. Uutta venettä en – toistaiseksi – ole näyttelyistä ollut hakemassa, jos ei kajakkeja sellaisiksi lueta.
Kolmas tapa käydä venenäyttelyissä on minulle perinteisin ja nimenomaan Helsingin messuilla syntynyt: ihan vain huvikseen, kutittavaa odotuksen tunnetta tulevaan kauteen hakemassa. Silloin tunnelma on rennoin, silmät avoimimmat, ja myyjien ja esittelijöiden kanssa jää helpoimmin juttusille.
Nuo käynnit alkoivat pikkupoikana. Opiskelujen ja töiden takia muualla asuessani, veneettömänä, ne jatkuivat jonkinlaisena isä-poika -juttuna. Messupäivä oli meidän päivämme, jolloin suunniteltiin kesän kalareissuja. Ehkä ostimme pari uistintakin valmiiksi.
Koska veneilen sekä työkseni että huvikseni, koetan pitää roolit erillään. En pidä ajatuksesta, että haastateltava joutuisi samalla miettimään, pitäisikö hänen tarjota minulle alennusta. Kavereita kohtaan taas on epäreilua, jos kiidätän heitä vain minun valitsemiani veneitä katsomaan.
Pyrkimys on yksi asia, siinä onnistuminen toinen. Täytyy nostaa hattua sille herkkyydelle, jolla monet esittelijät aistivat muutokseni roolijaossani. Kun kivikasvoisena, ehkä vähän nyrpeänäkin toimittajana haastattelen tavarakauppiasta, hän pysyttelee yhtä kuivakkaana. Poiketessani hetken päästä uudestaan vilkaisemassa samaa tuotetta, näen myyjän lievästä hymystä, että tinkimispelini on menetetty. Hän tietää jo minun tulleen kaupoille.
Herkkä hetki äsken päättyneessä Düsseldorfin Boot 16 -näyttelyssä oli, kun päädyin nojailemaan tyylikkäitä (ja kalliita!) retrohenkisiä päiväpursia valmistavan hollantilaisen Essencen uutuusveneeseen. Esittelijä äkkäsi kaulassa killuvan pressikorttini. Sanoin heti, että lepo vain, olkaa hyvä ja keskittykää oikeisiin asiakkaisiin. Heidän veneelleen valitettavasti tuskin on tilaa rajallisessa messuraportissani.
”Haluaisin vain hetken katsella kauneutta ja unelmoida”, vitsailin.
”Mene sitten veneeseen ja ruorin taakse”, esittelijä ohjasi. Ja toi hetken päästä kupillisen kahvia. ”Aina pitää ottaa aikaa haaveille”, hän opetti.
Niin että jos näette Helsingin messuilla kaverin, joka määrätietoisesti marssii puuveneosastolla jonkun purren luo, halaa sitä hetken, ja jatkaa matkaa, ei hätää: minä siinä vain otan aikaa haaveilleni.