Löydä uudet veneet, moottorit, varusteet, palvelut ja paljon muuta!

 

Kevättä rinnassa

Blogi 29.2.2016

Kauden ensimmäistä venereissua odottaa samalla jännityksellä kuin ensitreffeille lähtöä, arvioi muuan kaverini. Hieno ajatus, vaikka minuun sovellettuna luonnehdinta saa lievästi omituisia sävyjä: minähän käyn noilla ”treffeillä” työkseni, vierailla pursilla, yleensä ammattilaisten isännöiminä.

Samasta syystä säästyn melko hyvin yleiseltä kevättaudilta, venekuumeelta. Työn kautta testi- ja esittelypurjehduksia kertyy vuosittain parikymmentä. Gastina olen melko säännöllisesti 3-5 purressa, joista ainakin yhdessä on joka kesä tarjoutunut mahdollisuus pidempään matkapurjehdukseen. Normikauteen kuuluvia muutaman päivän reissuja ovat myös moottoriveneily Päijänteellä sekä melontaretki saaristossa.

Pöhköimpinäkin hetkinä on helppo ymmärtää, että näissä kuvioissa oma vene joutuisi seisomaan törkeän paljon laiturissa tyhjän panttina.

Onnekas tilanne sopii luonteelleni hyvin. Minua on joskus kiitetty nopeasta innostumisesta ja uusien asioiden omaksumisesta. Pitkäjänteisyydestä ei ole taidettu kehua koskaan. Minusta on loputtoman kiehtovaa siirtyä veneestä toiseen ja tutkia eri suunnittelijoiden ratkaisuja; kuinka samoja ongelmia on ratkottu eri tavoin tai samoista lähtökohdista on päädytty luomaan veneille eri ominaisuuksia.

Yhtä lailla opettavaista ja hauskaa on sekin, että pääsee toimimaan eri miehistöissä. On monta tapaa olla hyvä kippari, ja yhtä monta tapaa olla hyvä gasti. Muita tarkkailemalla löydän ehkä joskus itsellenikin sopivimmat.

Kääntöpuolena kiertolaiselämällä on, että toimittajille tyypillisesti tietämykseni omasta aihealueesta muodostuu väistämättä enemmän laveaksi kuin syvälliseksi. Nöyryyttä opettaa se, että jokseenkin joka veneessä huomaan omistajan osaavan ja tuntevan sen säädöt, ominaisuudet ja käyttäytymisen minua paremmin.

Niin tietysti pitää ollakin. Harjoitus tekee mestarin, ja omalla veneellä harjoittelu pätevöittää oman veneen mestaruuteen. Kiertogasti oppii aina uutta, mutta oppia pystyy harvoin hyödyntämään sellaisenaan seuraavassa pestissä. Pitää vain viileästi uskoa siihen, että vielä joskus sama tilanne toistuu samanlaisessa veneessä.

Siinä viileydessä piileekin siemen kiertogastin venekuumeeseen. Onhan ilmiselvää, että yhteen veneeseen sitoutuneet kipparit saavat luotua suhteeseen sellaista syvällisyyttä, jota kiertolainen jää iäksi kaipaamaan.

Jonain keväänä, jonkin purren kohdalla, epäilemättä huomaan minäkin ”sen oikean” osuneen kohdalle. Silloin pitää olla riittävän järkevä luottaakseen tunteeseen.

Kuten toinen kaveri puki asian sanoiksi: Jos kerran harrastus tekee elämästä onnellisempaa, niin mihin muka on fiksumpaa sijoittaa rahojaan kuin siihen?