Löydä uudet veneet, moottorit, varusteet, palvelut ja paljon muuta!

 

Ammattilainenkin väistää

Blogi 1.6.2016

Vesiliikenteen väistämissäännöt ovat suosikkini kaikista laeista siksi, että ne ovat niin selkeät. Ensin todetaan, että jokaisen on tehtävä kaikkensa törmäysten estämiseksi. Sitten luetellaan joukko tarkennuksia.

Purjeveneet väistämissäännöt

Kun pykäliä lukee ajatuksella, niiden henki on kirkas. Väistämisen aloittaa se, jolle se on helpompaa. Toisen osapuolen velvollisuudeksi jää pitää suuntansa ja vauhtinsa niin vakaana, että väistäjä pystyy tekemään manööverinsä mahdollisimman vähällä vaivalla.

Kumpikin auttaa toistaan. Vesillä tätä kutsutaan hyväksi merimiestavaksi, maissa ihan vain hyväksi käytökseksi.

Ongelmia tulee vasta, kun joku alkaa lukea sääntöjä huonon omatunnon vallassa, tietoisesti tai alitajuisesti omille virheilleen selitystä etsien. Sama ongelma toki on ollut lainsäätäjillä Mooseksesta lähtien, ellei jo aiemmin. Syntyy tulkintoja, jotka niiden esittäjien auktoriteetista riippuen leviävät vaihtelevalla vauhdilla ja vakuuttavuudella.

Ehkä yleisin kuulemani väärä tulkinta on se, että ammattiliikenteessä olevalla aluksella olisi etuajo-oikeus huviveneisiin nähden. Ei pidä paikkaansa. Siis ei.

Minulle on kerrottu näin opetettavan saaristolaivurikursseilla. Ohjetta en ole kuitenkaan löytänyt Navigaatioliiton kurssimateriaaleista enkä kuullut seuraamillani kursseilla. Se on kyllä mainittu, että huvikseen veneilevien on kohteliasta antaa töissä oleville työrauha. Jos joku on tulkinnut tuon väistämissäännöksi, kyseessä on selkeä erehdys.

Ammattiliikenteen erityisasemasta ei löydy mainintaa lakitekstistä. Lisäksi ajatuksen mahdottomuus selviää jo alkeellisella miettimisellä.

Ensimmäinen ehto moiselle säännölle olisi se, että ammattiajossa oleva alus pitäisi olla yksiselitteisesti muiden osapuolten tunnistettavissa. Näin ei ole, sillä enempää kulkuvaloissa, päivämerkeissä kuin lipuissakaan ei ole ammattialuksen tunnuksia.

Enemmän hassua kuin vaarallista on se, että moni huviveneilijä väistää vaikkapa Helsingin edustan avoimella ulapalla Sightseeing-aluksia ikään kuin varmuuden vuoksi. Tietysti tilanne muuttuu saarten välisissä salmissa, mutta silloin syynä on väylien ahtaus, ei aluksen ammattimaisuus.

Vaaratilanteita on syntynyt silloin, kun ammattialusten ohjaimiin päässyt henkilö on säännöistä harhakäsityksen vallassa. Pahimmat tuntemani tapaukset ovat jo vuosien takaa, mutta vähintään säikähdyksiä aiheuttavista kohtaamisista kuulen joka kesä – tosin vain toisen osapuolen kertomuksia.

Auttaisi paljon, jos niin ammattilaiset kuin huvittelijat kaivaisivat epävarmuuden tullen sääntökirjan esiin ja tarkistaisivat, mitä siellä oikeasti lukee. Ja mitä siellä ei lue.

Kaverille kilauttaminen, yleisöltä kysyminen tai 50/50-arvaaminen eivät ole hyviä konsteja lakipykälien selvittämisessä.